Monte Bianco

Voihan juku mikä reissu! Oltiin porukalla Courmayerissä, tuolla Italian puolella, mutta ihan Ranskan tuntumassa. Se on siinä Monte Biancon juurella. Suuri osa Monte Biancoa sijaitsee Italian puolella, mutta korkein huippu (4810m) on Ranskan puolella. Ja sehän on siis se läntisen Euroopan korkein huippu. Sinne me sitten mentiin sinne ylös ja otettiin sukset mukaan. Ja opas otettiin mukaan kanssa.. Se se vasta heppu olikin, paikallinen Supermies, joka olis pelastanut meidät kyllä pahimmastakin rotkosta - hyvä säkä! Etenkin kun O oli nähnyt yöllä painajaisia jostain alle parikymppisestä opas-kokelaasta, joka meille tietty säkällä oli unessa valkkaantunut...

Kolmella hissillä ylös ja saavutimme Punta Hellbronnerin 3462 metrissä.

 

Siinä se Jättiläisen hammas oli ihan melkein käsin kosketeltavissa ja lähes ihan meidän korkeudella.

 

Kyllä siinä vähän semmonen maailman katolla olo tuli.

Vaikka siis tietty EI oltu IHAN huipulla. Se korkein kohta on tuo valkoisin tuolla noiden muutaman aurinkolasisen pään yläpuolella. Vielä ollaan Italiassa, mutta kohta jo Ranskassa.

 

Kuvat eivät ihan paljasta koko totuutta, koitin valkata tänne tämmöisiä joissa näkyisi vähän perspektiiviä. Noi kärpäsenkakan näköset tahrat tuolla lumella ovat ihmisiä siellä jossain kaukana meitä alempana.

Tuolta tiemme käy alaspäin - eikun sukset jalkaan ja sivakoimaan!

Keli oli aivan mahtava! Jos oikein tahtoo valittamista kaivaa, niin uutta lunta olisi voinut tulla edeltävänä päivänä, mutta ei se kyllä haitannut menoa yhtään. Ihan riittävästi sitä oli, että sai kaaduttua silleen pehmeesti... Keräilinkin tuolta sitten  useita maatuntumakokemuksia - uskomattomiin solmuihin sitä pääseekin, olin melkein unohtanut...

 

Ja voi juku kun välillä jänskätti paljon! Välillä "latu" meni vähän niinku sinnepäin ja vieressä olikin melkoinen pudotus. Ei ne jotenkin ihan täysin mieltä rauhoittaneet ne päälle puetut valjaat. Niin joo, piipparikin oli takin alla, lähtiessä toiminta tokikin tarkistettiin, että meidät varmasti oltaisiin lumivyöryn alta löydetty.

 

Tuollakin menee jotain porukkaa tuolla ennen tuota koko ajan murenevaa kiviseinämää. Melkosta kivenpyörimistä kuului kaiken aikaa.

Ja sitten loppui jäätikkö, loppui hiihto, loppui hauska. Olimme todistettavasti päässeet kunnialla laskettelemaan alas Monte Biancolta. Ja nousimme portaita ylös ylös..

..ja tällaisia murheellisia ilmoituksia nähtiin todella monen portaan päässä. Emme siis päässeet laskemaan Chamonixiin saakka, sillä ei vaan ollut lunta sinne asti. Ennen on joskus onnistunut.

Keksittiin porukalla vaivata meidän opasta yhdellä jos toisellakin kysymyksellä - voidaanko käydä herättämässä murmeli? millainen onkaan villisian jätös? sekä miksi Monte Bianco ei ole valkoisempi kun kerta sen nimi on Valkoinen Vuori. Viimeiseen vastaus olikin se, että Ranskan puolelle se näyttää valkoiselta! Tuossa paluubussikyydin ikkunasta napsaistu todistusaineisto aiheesta. Murmelista emme saaneet kuvaa. Emmekä villisian tuotoksista.