Pahaa aavistamatta menin kevätkonserttiin. Paikallisten lejjonien perinteinen kevätkonsertti Santa Caterina del Sassossa (olen kirjoittanutkin siitä joskus jotain, hmm, pitäisiköhän jotain muutakin raportoida??) ja vasta NYT tajusin mennä paikalle ensimmäistä kertaa. Nimittäin paikallaoloni alensi yleisön keski-ikää erittäin merkittävästi!
Kaunis kiva konsertti jousiorkesterin ja solistien kanssa. Ensimmäinen solisti oli huilu ja musiikki oli Vivaldia. Sittemmin vaihdoimme säveltäjiä, kokoonpanoja ynnä tunnelmia. Paikalliset urut olivat jotenkin lähellä lejjonien mieliä ja kuulimmekin muutaman urkusoolon. Pieni luostarikirkko yllättäen omaa pienet urut, joten jousikko oli enemmän mieleeni - kuin siis ne urut. Kamariorkesteri Elioksen hienosti vetämän "Eine kleine Nachtmusik"in jälkeen lauteille tuli oboisti. Ohjelman mukaan kaveri vetäisi Marcellon konserton, joka olikin yllättävän tuttu. Nimi ei vain kertonut mitään. Mutta encore tuli aivan puun takaa. Oboisti, joka veti tosi hyvin Marcellonsa, kekkasi, että nyt vedetään encore. Ja mikäpä muukaan kuin Gabrielin oboe!!! Aivan mahtava piisi, hieno veto ja mahtava tunnelma. Mieli kiisi jonkunkin vuoden taa, kun M. Rexona meni A. Peltosensa kanssa naikkuihin Treen tuomiokirkossa ja Kaabrielin oboe kaikui saksofonilla ja uruilla. Aivan mahtavaa! Eikä tullut tippaa linssiin. Oli vain upeeta! Heippa vaan Peltoset - millon nähään taas!!? Mielessä kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti