 |
| Siellä edelleen siis. Triglavin kansallispuistossa. Edelleen kollegani suosituksia seuraillen. Valitsin vuoren yli menevän tien, joka ihan oikeesti kantaa nimeä Vrsiĉ. |
 |
| Kyllähän aikamoinen mäihä kävi kun tie oli ODPRT minun sinne pyrkiessäni. Vihreä väri kuitenkin valoi minuun luottoa, että auki ollaan. Selvästi säkä oli hyvä, matkan varrella luin serpentiinitien varresta, että tie ei ole auki lainkaan lähellekään koko vuotta. |
 |
| Hienot maisemat ja hyvinkin kaunis tie. Mitä siltä kielen keskellä suuta pitämiseltä ehti nähdä! |
 |
| Pyöräilijöitä sinne tetsasi ylös myös. Näiden kylttien lisäksi varoiteltiin niistä "Seuraavan 10 km aikana kaatuvista pyöräilijöistä". En ikävä kyllä pystynyt vauhdissa nappaamaan en kuvaa kyltistä enkä liioin kaatuvaa pyöräilijää. |
 |
| Ja sitten! Tietä kutsutaan myös nimellä Ruska cesta, sillä tien ovat rakentaneet venäläiset sotavangit ensimmäisen maailmansodan aikana! Erään talven aikana heitä kuoli kovin monta etenkin yhdessä lumivyöryssä ja henkiin jääneet vangit rakensivat tämän ortodoksisen kappelin heidän muistoaan kunnioittaakseen. Sen verran oli kappeli saatu kauniisti istutettua vuoren rinteeseen piiloon, että ensin ajoin ohi vaikka tiesin etsiä sitä tien varresta. |
 |
| Näitä ihme juttuja katselin aikani auton kyydistä. Mitä ne oikein on?? |
 |
| Aaaa! Niihin voi laittaa mainoksia! |
 |
| Mutta ensisijainen käyttötarkoitus on heinäseiväs. Pystypuut ovat joko kiveä tai puuta. Ja vaakasuorassa sitten puuta. Ei muuta kuin heinät kuivumaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti