Niin, olen ruvennut karateemaan. Karatettamaan. Karateaan. Hm. Käymään karate-tunneilla siis! Jälleen kerran tämäkin idea liittyy enemmän tai vähemmän löysästi tähän työpaikkani. Ne koittavat ihmiset täällä pitää hieman eristäytynyttä maaseutuelämää virkeämpänä tarjoamalla harrastusporukoita jos jonkinmoiselle aktiviteetille. Ja olenhan reippaasti liittynyt yhteen jos kahteenkin! Mukavat hiihtoreissut vuoden alussa olivat hiihtoklubin aikaansaannoksia (hihhei, mitalinkin sain), sählyn naisten pääsarjaa pääsee pelaamaan vain sählyklubin jäsenenä, uimahalliin pääsee uimaan kohtuuhinnalla uimaklubin jäsenenä ja karatea saa harrastaa vain lääkärintodistuksen näytettyään JA budokaiklupin jäsenenä. Onhan nuita muitakin, videokirjastot ja sen sellaiset.
Pimeän peitossa on syy, mikä sai minut ensimmäisen kerran sinne karatesaliin, mutta sepäs olikin sen verran mukavaa, että olen ollut melkoisen innokas. Meitä oli isompikin joukkio valkoisen vyön aloittelijoita, mikäs siinä yhdessä treenaillessa.
Ja eilen oli eka vyökoe - mustaa vyötä kohti siis tiukasti suunta! Ei jännittänyt niin paljoa kuin italian kokeeseen mennessä, mutta nyt on jopa molemmista päästy kunnialla läpi! Toisessa on nyt plakkarissa cintura gialla, 7° kyu ja toisessa B2. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Jalkapalloakin menin pelaamaan... Järkkäsin meidän sählytytöt ja muutaman vahvistuksen yhteen turnaukseen - yllättäen turnaus on siis tän työpaikan väen vuosittain järjestämä. Eihän me varsin mitään pallon peluuta silleen osata/osattu, mutta hurjan hauskaa se oli! Varjopuolena on vain se, että ne varsinaiset jalkapalloilijat sitten kyselivät meitä heidän treeneihinsä. Ajattelematta asiaa sen kauemmas, tokaisin, että joo, tietty, hetikun teistä tulee porukkaa sählytreeneihin!! Ja tulihan niistä... Himppu, pitänee siis jalkapallon saloja käydä opettelemassa. Lupaus on lupaus.
Kiai.
 |
| Tämä on sitä jalkapalloa, ei karatea. Kuvassa meidän supertiimimme ja valkku. Siellä karatessa on valkoinen kimono. Eikä kasvomaalauksia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti