Yksi silmäteristäni on Sisiliasta tänne pohjoiseen saappaanvarteen kaksi vuotta sitten ihan pikkuisena materialisoitunut keltakukkainen oleanteri. Talvista se ei oikein ole tykännyt, lehvästö kummasti ohenee, mutta näin kasvukausina se kasvaa tosi reippaasti. Mutta silti jotenkin ajattelin, että sillä kestää useampi vuosi ennenkuin se rohkaistuu kukkimaan. Edes täällä päin. Kun se oli semmoinen kymmensenttinen tänne saapuessaan pienessä kertakäyttömukissa... Ja sitten tietysti kadehdinkin jo naapurin R:n melkoisen komeaa, punaisia nuppuja villisti kehittävää oleanteria. Mutta niin sitten kävi, että viikko takaperin ihan yllättäen mun oleanterini tuotti ensimmäisen virallisen kukintonsa ja nyt on kaveri täynnä nuppuja. JIPI. Kukka tuoksuu ihanasti sitruunalle. Ja nuppukin, ainakin siinä aukenemisen kynnyksellä. Hieno! Jotkut kasvit siis jopa pitävät minusta. Aikas hieno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti