La Traviata

Noniin, tänään olen hikinen, naarmuinen, likainen, mutta onnellinen. Keräsin kilon verran karhunvatukoita ja voi juku kun ne on ne pensaat piikikkäitä! Ja seassa kasvaa kaksi tuhatta nokkosta. Mutta talvella karhunvatukkahilloa syödessä voi sitten ilolla nuitakin naarmuja ja polttamia muistella. Postivitethinkingpositivethinking... Eli toivottavasti hillo on sitten kans hyvää. Tapaamani alkuasukas myös kertoi keräävänsä sambucan siemeniä - vaimo niistä kuulemma tekee hyvän hillon, vähän laittaa joukkoon omenaa myös. Minä kun luulin, että sambuca on anisviinaa... Noh, aina oppii uutta. Etsinpä sambucan kuvan ja meinaan tuotakin etelän hedelmää sitten tietysti testata.

Lupasin kertoa kuinka olin Veronassa oopperajuhlilla! Juu-u, jälleen järjestin itseni sinne. Erikoisvieraani sai erikoiskohtelun - loistava sää ja erinomaiset istumapaikat. Ja lavalla Verdin La Traviata!

La Traviata on vuodelta 1853, kolminäytöksinen ooppera, joka perustuu Alexandre Dumas'n kirjoittamaan Kamelianaiseen, libreton kirjoitti italialainen Francesco Maria Piave.

Oikein vain on hyvän näköistä kun illan hämärtyessä Arena täytyyy kynttilöistä. Jotkut pitivät kädessään vain yhtä kynttilää kerrallaan.

Lavasteet olivat viisi isoa taulunkehystä. Melko vaikuttava! Keskimmäinen kehys toimi milloin tanssiaissalina, milloin makuuhuoneena, taka-alalla oleva oli mm. ikkuna. Mukanamme ollut rakennusinsinööri oli erinomaisen vaikuttunut suurten kehysten liikeradoista ja kuinka sarana(tai-mikä-ihme-judanssi-siellä-olikaan)systeemi oli niin upeasti näkymättömissä. 

 La Traviatan päähenkilö on kurtisaani Violetta. Tarina alkaa hänen juhlistaan, hänen Pariisin asunnollaan. Hän on juurikin toipunut pitkällisestä sairaudesta ja hän haluaa juhlia toipumistaan. Kreivi Gaston, ilmeisesti jonkunasteinen vanha tuttu, tulee mukanaan Alfredo, jonka Gaston kertoo olevan ihan hirmu rakastunut Violettaan. Juhlissa on luonnollisesti mukana myös Baron Douphol, Violettan tämänhetkinen rakastaja. Näiden juhlien tiimellyksessä Alfredo (myös Violetta ja myös kuoro) laulaa ainakin mulle tutuimman laulun "Libiamo ne' lieti calici". Alfredo tekee itseään tykö Violettalle ja ensin alkuun Violetta lauleskelee, että Alfredon rakkaus ei merkitse hänelle mitään. Mutta sitten hänen sydämessään liikahtaa, hän antaa kukkasen Alfredolle ja pyytää Alfredoa palaamaan myöhemmin luokseen.

 Ja hupsista keikkaa. Seuraavassa näytöksessä Violetta ja Alfredo asuvat yhdessä! Violetta on ihan hirmu rakastunut Alfredoon ja hän on jättänyt entisen elämänsä taaksensa. Mutta kaikki eivät ole tyytyväisiä. Alfredon isä, Giorgio, tulee juttelemaan Violettalle. Giorgio sanoo, että Violettan tulee jättää Alfredo, sillä Violettan maine tahraa koko hänen perheensä ja ennenkaikkea hänen tyttärensä! Tyttären, Alfredon sisaren kihlaus on uhattuna Alfredon eläessä susiparina entisen kurtisaaninaisen kanssa. 

Pitkän väännön jälkeen Violetta alistuu kohtaloon ja lupaa jättää Alfredon. Violetta kirjoittaa erokirjeen Alfredolle ja lähtee juhliin Pariisiin. 

Alfredo tulee kotio, saa kirjeen, löytää kutsun juhliin ja on ihan hirmu kiukkunen. Ja päättää, että se samperin Baron on tämän takana.

Juhlissa ei homma mene ihan putkeen, kun Alfredo pistää shown pystyyn. Pelattuaan, ja voitettuaan, uhkapelipöydässä, hän menee juttelemaan Violettan kanssa. Violetta pyytää häntä lähtemään, koska pelkää, että Baron voisi haastaa Alfredon kaksintaisteluun. Alfredo kysyy, että ketä Violetta rakastaa - Violetta saa vakuuttavasti kerrottua, että Baronia. Alfredo kimmastuu, heittää rahat päin Violettan näköä ja saa koko juhlakansan vihat päällensä. Ja hänet heitetään ulos. Ai niin, ja Baron haastoi hänet kaksintaisteluun.

Viimeisessä näytöksessä Violetta on tosi heikkona. Tuberkuloosi on melkein jo vienyt hänet ja hän makaa vain heikkona vuoteessaan. Kaksintaistelukentältä kiirii tieto, että pojat vain haavoittuivat. Lisäksi Giorgio sanoo, että hän kertoi Alfredolla, että yksin hän oli heidän eronsa takana ja että hän on pyytänyt Alfredoa tulemaan Violettan luokse. Violetta kuitenkin tuntee, että on jo liian myöhäistä, tauti on voitolla. Alfredo kuitenkin ehtii pelipaikalle, he laulavat vähän yhdessä ja sitten Violetta tuntee kuoleman tulevan ja hän kuolee Alfredon käsivarsille. 

Kiitos N että sulla oli toi kamera mukana ja kiitos, että sain kuvailla sillä. Nämä kuvat ovat joko minun tai hänen ottamiaan siis. Copyright saattaa tietysti olla hänellä, koska kamera on hänen.