perjantai 5. marraskuuta 2010

Lämmitys - Episode III: Return of the Heat

Voilà! Näin ovat jälleen lämmöt keskuudessamme. Tehokaksikko Pojat saapui tänään iltapäivällä - etuajassa olivat meidän pihassa odottelemassa. Naapurinpojan patteri korjattiin, mun eteisen patteri korjattiin ja eikun lämmityskattila käyntiin. Nyt tarkkaillaan tilannetta, mutta kaikki patterit lämpiävät ja tulee myös lämmintä vettä. Uskomatonta. Pieni miinus näyttäisi olevan eteisen patterin liki-mitätön vuoto, mutta Pojat varmaan tulevat laittamaan senkin kuntoon. Ehkä jopa ihan pian. Mutta jopa siis kylppärissä rupesi lämpiämään - parin vkon tauon jälkeen.
Kyllä se on vaan mukavaa, että on lämmitys.

torstai 4. marraskuuta 2010

Lämmitys - Episode II: Attack of the Cold

Hahhaa, eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Olen odotellut lämmitys-tarinan tämän osan päättymistä, mutta vielä ainakin on Never-ending-story. Joten raportoin tilanteesta tähän asti.
Ensi alkuun kaikki menikin kivasti lämmityksen kanssa. Tiivistin ikkunat ja olin ihan tyytyväinen tilanteeseen kodissani. Pari viikkoa sitten huolestuimme naapurin pojan kanssa, kun kaasulla toimiva lämmityslaite kehitteli suuria painelukemia. Normipaine olisi siinä 1.5 tienoolla, mutta meilläpä se lähti huitelemaan 3.5 tuntumaan. Ja tietysti jonkin sorttinen ylivuotoventtiili ruikki ylipainevettä ulos vähän joka puolelta lämmityslaitetta. Keruuastiat alle, kyllä tämä tästä. Raportoimme näistä sitten vuokranantajalle (tiistai) - hänen kauttaan kun nämä asiat "tulee hoitaa". Torstaina hän ilmoitti, että kaveri tulee lauantaina aamulla - saatte kuitenkin hänen puhelinnumeronsa (josko hän ei ilmestykään?? vai miksi??). Tähän mennessä naapurinsälli oli jo keksinyt koittaa, että alenisiko paine, jos avaamme venttiilin, mistä systeemiin lisätään vettä (!). Kumma - ei alentunut. Joten mentiin sitten jo nelosen lukemissa. Perjantai-iltana sitten kotiutuessani A:n kanssa, lainehti eteisessäni ja kylppärissäni. !!! Mitämitämitä! Eteisen patteri oli päättänyt laittaa paineet kohdilleen ja oli irrottautunut seinästä ihan vallan. Eipä ollut paineongelmaa enää. Joten lämmistyslaite pois päältä ja edessä korjaajan odottelua ilman lämmitystä ynnä lämmintä vettä. 
Lauantaiaamu koitti ja tulihan se juippi sieltä viimein. Selitimme hänelle ongelman ytimen ja ensi töikseen, lähes ilman eteisen patteriin vilkaisua, hän marssi lämmityslaitteen luokse "laittamaan painetta kohdilleen". Hänelle piti rautalangasta vääntää, että juuri näin saamme eteisen jälleen lainehtimaan, katso vaikka! Jaajaa, jaahas, katsos vain... Joo-o. Kyllä tänne pitää pojat lähettää tätä korjaamaan, keksi hän ja ehdotti maanantaita.Kovalla väännöllä saimme hänet uskomaan, että hommalle pitää tehdä jotain ja tänään. Joten saimme pojat korjaamaan tilannetta heidän ruokatunnillaan - uskomattoman iloisia he olivat tästä... Patteri otettiin kokonaan pois paikoiltaan ja ilman sulkuventtiileitä olleet putken päät tukittiin venttiilein ja systeemi oli jälleen suljettu. Eikun paineet masiinaan ja lämmitys päälle. Ja saimme kolmannen kerran vinkin, että jos se 'täyttöventtiili' on vaikka vähän auki, niin silloin paineet nousevat. Tiedetään, tiedetään - ei ollut auki. Mutta saimme tehtäväksi tarkkailla tilannetta. Bene. Tarkkailu alkoi ja samoin paineen nouseminen. Minua oli opastettu kuinka painetta alennetaan, joten ryhdyin huolehtimaan siitä kolmisen kertaa päivässä, jotta ei mitään uusia katastrofeja tapahtuisi ennenkuin pojat taas pääsisivät paikalle. Niin joo, ja melko nopeasti selvitin joidenkin vesiputkien kulkureitit. Eteisen patterin vesi menee sitten eteenpäin kylppärin patteriin - jos se vaan liikkuisi jonnekkin. Että kun ei ole eteisen patteria, vesi ei kulje eteenpäin eikä saavuta kylppäriä. Ei lämpöä kylppärissäkään.
Ensimmäinen juippu tuli jälleen (tiistai) toteamaan, että paineet on - mutta he eivät kyllä voi tehdä sille mitään... Jaahas, yhteydet toiseen firmaan ja sieltä sitten perjantaille löytyi kolo, että he pääsevät tilanteen tarkastamaan. Patterit laitellaan kuntoon ihan näinä päivinä, juu-u.
Kaikki meni melko hyvin torstaille asti - mitä nyt painetta tasailin jatkuvasti ja kehitin höyrylämmitysmenetelmän suihkussa käymisen miellyttävyyden lisäämiseksi. Torstaina naapurinsälli oli murheen murtama, nyt hänenkin patterinsa vuotaa... Ja siinä olohuoneessa kastellen kaiken. Vuoto oli vielä hillittyä, joten keruuastia alle ja sen tyhjennystä liki koko ajan. Siinä liki toimiva resepti. Perjantain korjauskaveri osasi oman hommansa - ja vain sen. Joten liikapaineet saatiin poistettua lämmistyslaitteesta - alkuperäinen ongelma poistui keskuudestamme. Mutta seurannaisongelmat jäivät... Pitkän viikonlopun olimme miten kuten poissa naapurin kanssa molemmat, joten pistimme koko systeemin nollille. Vuotomäärät pysyivät lähes siedettävinä kun joku kaveri kävi aina välillä siivoamassa... Palasimme koteihimme ja lämmöt jälleen päälle, kyllä tämä tästä, putkimies on kuitenkin jo luvannut tulla. Kunnes sitten eilen jälleen naapurini synkistyi entisestään. Vettä tuli ihan kunnolla hänen patteristaan leviten koko kämppään... Joten taas systeemi nollille, kaikki paineet pois ja ilman lämmitystä ja lämmintä vettä. Minä jo (vihdoin) kävin ostamassa kylppäriin sähkölämmittimen, jonka sitten sujuvasti siirsin sängyn viereen. Onpahan jossain vähän vähempi kylmä. Tänään Juippu kävi taas. Vain toteamassa, että tilanteet on. Johan jotakin. Kyllä tälle jotain täytyy tehdä, ehkäpä huomenna tai viimestään ehkä lauantaiaamuna. Kun nyt juuri meillä on katsos melko kiire. 
Jään odottelemaan tarinan pikaista etenemistä ja jatkan raporttiani. Toivottavasti päätän sen.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Poro

Hahhaaa! Aamulenkilla jouduin hieraisemaan unia silmista toisenkin kerran. Italialainen kuljetusfirma kun on huomannut, etta jos kuljetukset hoitaa kunnolla, niin ne on parasta hoitaa porokyydilla. Paras poro oli tullut Tainoon ja peruutteli rakennustyomaalle. Varmaan joulupukki tulee tuon kyydilla sitten aikanaan minunkin pihalle. Vai onkohan niita semmonen "toiseksiparasporo" kanssa...? Tai "huonoinporo"... Toivottavasti ei. Itkuhan niille voisi tulla. Monta Parastaporoa vaan!
 Kollega veikkaa etta Parasporo olisi paikallinen sukunimi - sana ei varsinaisesti kuulemma tarkoita 'mitaan'.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Voi hurja!

Edelleen on meininki reipasta tuolla Calabrian tienoilla. En sitten tule koskaan kertomaan kenellekaan enaa mitaan. Ettei tu sanomista. Vetaa hiljaseksi varmasti jopa paikallisen, normisti aika puheliaan tyton.

Video ja juttu myos italiaanoksi.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Pehmolelujen aikaan

Sinä iltana oli rauhallista. Italialainen aurinko oli laskenut, paikallinen ruska pikkuhiljaa alkamassa. Sivustaseuraaja loikoili sohvalla, lepuuttaen jalkaansa. Pehmolelut makasivat rentoina lattialla, kuin asetelmassa. Hirvi, Toinenhirvi, IsoHurtta, Toinenhurtta. Pahaa aavistamatta ne siinä makasivat.
Juuri kun kaikkinainen rauha oli laskeutunut, heräsi yksi niistä henkiin - IsoHurtta! - hyökäten pahaa aavistamattoman Hirven kimppuun!
IsoHurtta tuli ylpeänä esittelemään saalistaan...
Harvemmin näkee niin hymyilevää koirua kuin tuo Suuri Saalistaja aka Touko tuona päivänä. Pehmolelut kun olivat asuneet ylähyllyllä olleessa kassissa, koska Suuren Saalistajan aiemmat karvaiset asuintoverit olivat ennemminkin Suuria Suolistajia kuin Suuria Saalistajia. Joten Hirvet ja Hurtat jäivät kassiin, mistä ne nyttemmin löysin. Voi sitä onnea. Mikä vaan jatkuu - Hurtan ja Hirvien kanssa huudetaan, pompitaan, viskellään, haudataan, mitäkaikkeahauskaasitäikinäkeksiikään. Ei tolle voi olla nauramatta tolle karvaselle pojalle ihan ääneen. Sohvalle kun menen, alta valon poika on siinä Hirvi suussaan - Saadaanhan meki tulla?! Mikäli olen lattialla seljälläni, Hirvi lyödään naamaan - Heitellään, joohan!? Niin joo, selvitykseksi, Touko asetteli ihan itse tuon yläkuvan asetelman. Voi jesta!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

birra / cioccolato / formaggi

On Belgian semester - eli eli... EU:n jäsenmaiden velvollisuus ja tehtävä on toimia Euroopan Unionin Neuvoston puheenjohtajana (EU:n puheenjohtajamaa) kuuden kuukauden pesteissä. Suomi oli puikoissa vuoden 2006 kakkosrupeaman. Tämänhetkinen puheenjohtajamaa on Belgia. Ja kulloisenkin puheenjohtajamaan kansalaiset järjestävät täällä pientä tai suurempaa ohjelmaa kansallisen kulttuurivaihdon merkeissä. Suomen kaudesta muistona täällä on Terhi-merkkinen soutuvene, jonka asuinpaikka on Angerassa, Lago Maggioren rannalla - muistoja kaudelta on toki paljonkin. Useimmiten kulttuurivaihtoa tehdään elokuvien, dokumenttien, ruoan, juoman ja kisailujen keinoin.

Nyt siis vuorossa ovat Belgia ja belgialaiset. Petanque-tapahtuma (nojoo, ei ehkä täysin pelkästään belgialainen juttu, ennemminkin lähtöisin Ranskasta) jo järjestettiin ja nyt oli korkea aika tutustua belgialaiseen kulinarismiin. Gastronominen kahvila tarjosi belgialaista olutta, suklaata ja juustoja. Nami! Olutprofessori De Keukeleire piti esitelmän oluen terveysvaikutuksista ja osallistuinpa olut workshoppiin. Universita della birra tuli opettamaan oluen maistelua - hyvin läheltä liippasi viininmaistelua.

Tämä on kollegani suosittelema Duvel. Voin suositella edelleen.
Belgialainen juusto- ja leikkelelautanen OLI maukas. Ruokajuomaksi päätynyt Gueuze Guvée René (se perus-Gueuze) ei ollut ehkä paras juoma ruuan kanssa... Joku helpompikin olisi käynyt.
Yllä ja alla kuvat Lindemans panimon tuotteista. Sori, kuvakset tuli tehtyä tällä kertaa ns. yhdellä jalalla keikkuen - osumatarkkuus sen mukainen.
Tämä Lindemans tuottaakin melko erikoista tuotetta. Se Gueuze (lausuttuna suunnilleen "Gööze") tehdään  luonnollisten bakteerien avulla. Ja tämä tapahtuu avaamalla panimon ikkunat suotuisana päivänä, jolloin Brysselistä tulevat, ei-niin-puhtaat tuulet puhaltavat ja tuovat luonnolliset bakteerit tullessaan. Näiden avulla syntyy se perus Gueuze, maun voidaan jollain tavalla sanoa kuvaavan tätä prosessia. Sittemmin makua lähdettiin "peittelemään" - tai olisiko parempi sana "muokkaamaan". Käyvään astiaan laitettiin aimo annos kirsikoita - tästä syntyi kovinkin tunnettu tuote: Kriek, kirsikkaolut. Nyttemmin heillä näyttää olevan moninainen valikoima maustettuja Gueuzeja, löytyy omenaista, mustaherukkaista jne. Persikkainen ja 'candi sugar' versio olivat ainakin hyviä.
Workshopissa oli hauskaa - ei vähiten seurata 'opettajia'. Vehnäolut Hoegaardenin maun todettiin olevan isompi kuin Stella Artoiksen. Jälkimmäinen tulee kaataa parin desin lasiin, niin että pinnalla on kahden sormen levyinen vaahto. On se vaan hyvän näköistä kun kukin olut tarjoillaan sille tarkoitetusta lasista. Vaikka en oluttuntija, enkä myöskään -harrastaja ole, niin kyllä olut maistuu erilaiselta kun siihen oikein syventyy.
Belgialaiset ovat melkoisia oluenkuluttajia, maailmanlaajuisella, päivitetyllä listalla näyttivät olevan yhdeksänsiä,
tsekkiläiset johtavat. Suomalaiset pääsivät heti Belgian kantaan kiinni, sijalle 10.
Ja se suklaa.... Jälkiruokalautasella oli jos jonkimoista, mutta tunnetuinhan on se Guylian-suklaa, ne simpukanmuotoiset. Nam!
Ei ollut todellakaan turha ilta - opin nimittäin myös sen, että Tintti ja Marsupilami ovat belgialaisia keksintöjä - kuten ovat myös Smurffit! Todella hyvä, että tulee kerrattua ja täsmäsijoitettua nämä kunnolla.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Piirakkata

Vihdoinkin. Kyllä sitä jo olin niin pitkään suunnitellut, että olivat jo tavallaan puoliksi tehdyt. Liki puoleksi syödytkin... Mutta nyt siis lopultakin Suomesta kärrätyt ruisjauhot ja puuroriisi löysivät tiensä lopulliseen päämääräänsä - karjalanpiirakoiksi! Jipii! T:n kanssa otettiin omat niskamme kiinni ja pyöräytimme pari pellillistä kauniita ja tokikin oikeaoppisia ja ah, niin upeasti rypytettyjä piiraita. Sekä pelti kakkaroita. Nami!
Tästä se lähteepi - mitään piirakkakaulimia edes osaa kaivata kun on tarpeeksi kaukana säännöllisistä karjalanpiirakkalähteistä.
Voi jukra, rypytys käy, niin ettei kamera ehi mukaan!
Siinä ne ovat - ja kohti uunia!
Ja uunin jälkeen, voimaidolla tokikin valeltuina.
Nyt on annettu yleishälyytys ruisjauhojen ja puuroriisin yleisen Suomesta Italiaan kulkeutumisen lisäämiseksi. Ja hanakoita apukokkeja on jo komia jono. Ensi kerralla lisätään hei enempi suolaa siihen voihin, ehkä puuroonkin. Mutta etenkin paikallinen voi on melko hmmm.... erilaista kuin kotoisa suomalainen. Näin jälkikäteen sitä voi vapaasti ihmetyttää, että miksi en ole pyöräytellyt piirakoita useammin?!??! Vapise Saarioinen, nyt valloitetaan saapasvaltio karjanpiirakoilla. Eli kiitti T repäsystämme, pian uusiksi. Ja kiitti myös kuvista - kopiraitti on tällä kertaa T:lla Biandronnossa.