...matkustaa, ja olla joku hetken verran...

Niin, lupasinpa kertoa jotain myös reissusta Turusta Bremerhaveniin. Tampereelta kun lähdin jo aiemmin...

Tästähän se tietysti lähtee - syyskuun puolivälisenä torstaina punavalkoisella lautalla. Koko autolastillisemme sujahti sinne nukkumaan yöksi. Aamuherätyksessä oli pientä toivomisen varaa. Kun herätyksen tilaa vaikkapa tuntia ennen satamaan tuloa JA laiva on myöhässä 50 minuuttia (mikä oli jo tuolloin tiedossa), herätyksen voisi näin ollen hoitaa myös 50 minuuttia myöhemmin. Nimim. Nukkuminen on ihanaa - ja en ole tietenkään kiukkuinen herätessäni!

Päädyimme kuitenkin lopulta Tukholman rantaan klo 7.20. Kuten niin monet ovat sanoneet, ja nyt itsekin pääsin toteamaan, eteläistä Ruotsia halkova valtaväylä on todella tylsä. Ihan meni melkein työnteoksi.
Touko ja Myyrä myös pitivät kokouksen taukojen pituudesta ja tiheydestä.

Tanskaan tultuamme (helsingborg - helsingör) valitsimme Jullen suosituksesta E47:n sijaan 152:n. Ja valinta olikin aivan loistava. Etenkin tylsän ruotsalaisen baanan jälkeen pieni tie aivan ihanine maisemineen, puistoineen ja upeine taloineen olisi pitänyt mielenkiintoa yllä pidempäänkin! Tosin ihmettelen, että millä ihmiset ikinä pystyvät semmoisessa tuulessa pyöräilemään. Ja ilman kyseistä tuulta tuolla alueella voisi isona melkein asuakin. Niin on nättiä. Juu-u.
Sitten kävimme todistettavasti Kööpenhaminassa pikaisesti pyörähtämässä ja jatkoimme kohti Rodbyhavnia. Tuikkasimme itsemme vielä sillekin lautalle ihan vaan siitä innosta, että nyt ollaan matkalla, mutta näinpä alkoi olla veto poissa Saksan puolelle saavuttuamme. Pimeäkin rupesi olemaan, joten kovalla kiireellä aloitimme yöpaikan etsinnän. Sovelias B&B löytyi Görmitzin Cismarista lopulta pilkkopimeässä joskus puoli yhdeksän aikoihin.

Ne on muuten tosi näppäriä noi lautat Helsingborg-Helsingör ja Rodby-Puttgarden välillä. Ostin liput ko. lautoille samalla kun ostin lipun Tku-Tukholma lautalle. Ja kahdella jälkimmäisellä sitä vaan sai ajella sinne satamaan jonottamaan ja hetken päästä, hop, sitä huomasikin olevansa laivassa. Toukokin suuntasi nenäkarvat vipattaen kohti uusia seikkailuita! Ja kovin helposti näyttää muuten tuo vieraskielinen haukku kaverilta sujuvan - etenkin tyttökoiria kohdattaessa.

Lauantaiaamuna totesin, että nyt muuten ei ole ihan hirmusti enää matkaa, joten kävimme rauhallisella pissalenkillä Lyypekissä. Kuinkas muutenkaan. Siellä laitoin myös paikallisen prepaid-liittymäni taas toimimaan. Autopaanat ovat leveitä ja joutuisia. Saa ajella ihan täysin omaan tahtiin, kukaan ei jää hengittämään takapuskuriin ja rekkojen taakse ei tarvi jäädä jumiin. Hampuri oli siinä matkan varrella, joten kävin treenaamassa vähän mitä se onkaan, että on PALJON liikennettä. Riolle se tuskin silti vetää vertoja, mutta kyllä meinas hermot kiristyä. Hampurin jälkeen suunta otettiin Bremeniin, suhahdettiin siitä vaan ohi ja lopulta laskeuduttiin Bremerhaveniin oikein hyvissä ajoin. Joten pääsimme valoisalla ajalla kivalle lenkille tutustumaan paikallisiin koiruihin Bürgerparkissa.

Ajomatkaa kertyi joku tommonen 1200 km. Onneksi oli mukana mp3-musiikin autoradioaalloille siirtävä laite - olis ehkä tullut matka muuten pitkäksi vain Toukon ja Myyrän kanssa jutellessa.