Koira ja Saksa

Totta se on, koiriin suhtautuminen on täällä suuresti suopeampaa kuin kotoSuomessa. Monet koirat kulkevat vapaana (eivätkä kumma kyllä juokse niiden pupujen perässä!!!) ja koirien annetaan melko vapaasti haistella toisiaan. Paitsi että monet, usein pienet, koirat haukkua räköttävät Toukolle jo useiden metrien päästä. Niitä me ei käydä moikkaamassa. Ei Suomessa eikä täällä.
Kerran joku koiranomistaja huusi mulle vissiin jotain että kutsu se sun koiras takasin, nää mun (vapaana olevat) koirat voi syödä sen. Ja se kun huudetaan saksaksi, niin melko hurjalta se kuulosti. Päästiin tilanteesta kuitenkin pakoon elossa ja ehjinä.
Monet ovat täällä sitä mieltä, että koira ei millään muotoa pärjää yksin kotona sitä aikaa mitä ihmiset ovat päivittäin töissä tai koulussa. Tästä syystä ensisijainen oletus on se, että koira tulee työpaikalle, ainakin esim. tuollaisessa tutkimuslaitostyöpaikassa, missä mä olen. Eli multa kysyttiin lähinnä sitä, että miten meinaan kulkea koiran kanssa töihin. Eikä niinkään sitä, että otanko koiran mukanani töihin. Joten Touko siis kulkee mukanani jalan tai pyörän rinnalla joka päivä töihin - sinne toimiston pöydän alle loikoilemaan. Ja työkaverit käyvät moikkaamassa sitä. Kätevää!
Ja sitten vielä uskomaton todistusaineisto tämän maan koirapuistoista.
Olin yllättynyt jo siitä, että niitä ylipäätään on. Ja sitten ne ovat tällaisia Hundwieseja, koiraniittyjä! Jotka vain alkavat ja päättyvät. Ilman mitään usean metrin aitauksia. Maiseman jatkuessa täysin muuttumattomana.