Välillä tekee ihan kauhean pahaa. Näiden paikallisten koirien vuoksi. Niitä on aika paljon, mutta pääasiassa ne ovat aidatulla pihalla. En tiedä pääsevätkö ne joskus sisään, suurin osa vaikuttaa olevan ainakin välillä sisällä. Sen nimittäin tietää tosi helposti koirapihan ohi kävellessä. Jos pihasta ei tule hillitöntä haukkumista, koira ei ole pihassa. Paitsi yksi kääpiöpinseri vahtaa pihassa ja sisällä. En oikein tiedä, miten se bongaa meidät niin nopeasti, mutta talon sisältä alkaa kuulumaan hillitön räkötös jo ennenkuin olemme talon kohdalla. Ilmiömäinen. En myöskään tiedä, pääsevätkö koirat lenkille ja jos, niin kuinka usein. Ihan kovin montaa koiraa en ole kävelyllä nähnyt. Useimmiten vastaan on tullut englantilainen pariskunta nöffinsä kanssa.
Yhdellä pihalla on rottweiler ja spanieli. Spanieli näyttää olevan usein kopissaan ja se on se, joka ensimmäisenä bongaa ohikulkijan. Rottweiler tulee välittömästi spanielin ilmoitushaukun alettua ja sitten ne pomppivat päällekkäin pihassaan haukkuen hillittömästi. Monessa muussakin pihassa on useampia koiria. Ja monille näyttää tulevan kinaa keskenään kun alkavat puolustaa pihaansa ohikulkijaa vastaan. Siinä karva pöllyää yhdellä jos toisellakin. Spanielin ja rottweilerin pihan lisäksi tässä suhteessa huolettaa piha, missä kerran näin kääpiöpinserin kahden bernin kanssa.
Tuo labradorinnoutajan näköinen lähinaapurimme tekee hillittömän ja hiljaisen hyökkäyksen pihansa aivan toiselta laidalta ajoittaen tulonsa siihen otolliseen kulmaan juuri sopivasti. Kulman saavutettuaan, alkaa hillitön haukkuminen ja hampaiden vilauttelu. Ja yleensä ajoitus osuu kätevästi juuri siihen hetkeen kun me olemme kyseisessä kulmassa. Multaa pöllyää pihasta kadulle kun koiru syöksyy pihan kulmaan. Onneksi hän tekee aina saman tempun, joten sitä harvoin enää pelästyy.
Oikeastaan ulkona kuuluu koko ajan koiran haukkumista jostain. Ambulanssi kun menee ohi, niin sitten päälle napsahtaa vallan ulvontakuoro. Ja joku koiru haukkui kilpaa kiekuvan kukon kanssa.
Eilen keksin, että näen kuin näenkin naapurin pensasaidan ympäröivään pihaan. Monesti olin jo koittanut kurkkia aidan läpi huonolla menestyksellä, mutta sitten huomasin, että olin joko kasvanut pituutta tai aita olikin leikattu lyhyemmäksi toisesta päästään. Tiesin, että naapuri on laittanut pihaansa jonkun erillisen aitauksen koiralleen ja pihasta kuuluu usein taukoamaton haukkuminen. Kurkin sinne siis eilen ja jollain tavalla bokserin ja suomenajokoiran risteytykseltä näyttävä koiru haukkui taukoamatta tassut aitauksensa laitaa vasten katsellen herkeämättä kotinsa ikkunoihin. Välittämättä palaakaan siitä, että käveltiin Toukon kanssa pihan ohi.
Sitten on niitäkin pihoja, minkä ohi kävellessä sitä oikein pelästyy kun huomaa kuonon pilkistävän yhtäkkiä aidan raosta ja mitään ääntä ei kuulu. Pelästys vaihtuu kyllä pian iloksi tuon harvinaisen koiran puolesta, jolla on mitä ilmeisimmin elämässään muutakin sisältöä kuin haukkua itsensä tärviölle.
Muutenkin nämä ovat hoitaneet täällä tuon koirien sosiaalistamisen jotenkin tosi hienosti. Jos joskus harvoin näemme jonkun koiran kävelyllä ja menemme moikkaamaan, niin ikävän usein Touko saa haukut sekunnin murto-osan haistelun jälkeen. Äreitä, arvonsa 'tuntevia' uroksia on siis melko runsaasti liikenteessä.
Yhdellä pihalla on rottweiler ja spanieli. Spanieli näyttää olevan usein kopissaan ja se on se, joka ensimmäisenä bongaa ohikulkijan. Rottweiler tulee välittömästi spanielin ilmoitushaukun alettua ja sitten ne pomppivat päällekkäin pihassaan haukkuen hillittömästi. Monessa muussakin pihassa on useampia koiria. Ja monille näyttää tulevan kinaa keskenään kun alkavat puolustaa pihaansa ohikulkijaa vastaan. Siinä karva pöllyää yhdellä jos toisellakin. Spanielin ja rottweilerin pihan lisäksi tässä suhteessa huolettaa piha, missä kerran näin kääpiöpinserin kahden bernin kanssa.
Tuo labradorinnoutajan näköinen lähinaapurimme tekee hillittömän ja hiljaisen hyökkäyksen pihansa aivan toiselta laidalta ajoittaen tulonsa siihen otolliseen kulmaan juuri sopivasti. Kulman saavutettuaan, alkaa hillitön haukkuminen ja hampaiden vilauttelu. Ja yleensä ajoitus osuu kätevästi juuri siihen hetkeen kun me olemme kyseisessä kulmassa. Multaa pöllyää pihasta kadulle kun koiru syöksyy pihan kulmaan. Onneksi hän tekee aina saman tempun, joten sitä harvoin enää pelästyy.
Oikeastaan ulkona kuuluu koko ajan koiran haukkumista jostain. Ambulanssi kun menee ohi, niin sitten päälle napsahtaa vallan ulvontakuoro. Ja joku koiru haukkui kilpaa kiekuvan kukon kanssa.
Eilen keksin, että näen kuin näenkin naapurin pensasaidan ympäröivään pihaan. Monesti olin jo koittanut kurkkia aidan läpi huonolla menestyksellä, mutta sitten huomasin, että olin joko kasvanut pituutta tai aita olikin leikattu lyhyemmäksi toisesta päästään. Tiesin, että naapuri on laittanut pihaansa jonkun erillisen aitauksen koiralleen ja pihasta kuuluu usein taukoamaton haukkuminen. Kurkin sinne siis eilen ja jollain tavalla bokserin ja suomenajokoiran risteytykseltä näyttävä koiru haukkui taukoamatta tassut aitauksensa laitaa vasten katsellen herkeämättä kotinsa ikkunoihin. Välittämättä palaakaan siitä, että käveltiin Toukon kanssa pihan ohi.
Sitten on niitäkin pihoja, minkä ohi kävellessä sitä oikein pelästyy kun huomaa kuonon pilkistävän yhtäkkiä aidan raosta ja mitään ääntä ei kuulu. Pelästys vaihtuu kyllä pian iloksi tuon harvinaisen koiran puolesta, jolla on mitä ilmeisimmin elämässään muutakin sisältöä kuin haukkua itsensä tärviölle.
Muutenkin nämä ovat hoitaneet täällä tuon koirien sosiaalistamisen jotenkin tosi hienosti. Jos joskus harvoin näemme jonkun koiran kävelyllä ja menemme moikkaamaan, niin ikävän usein Touko saa haukut sekunnin murto-osan haistelun jälkeen. Äreitä, arvonsa 'tuntevia' uroksia on siis melko runsaasti liikenteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti