Kuten niin usein, kova työ palkitaan. Nyt on ekat liput hankittuna jalkapallo-otteluun Italiassa. Huhhuh.
Viimeksi siis jäin kiukkuiseen olotilaan kun maanantaina Angeran pankissa mulle pitkän väännöön jälkeen kerrottiin vain Mi dispiace – ei onnistu. Lisäsin siis vielä vähän kierroksia eli valjastin lisää apujoukkoja. Sainkin tietää, että Tainon pankki on paljon kätevämpi paikka ja sieltä on suomalainen saanut lippuja ostettua. Menin sitten heti tiistaiaamuna sinne. Kovin ystävällinen virkailijasetä sanoi, (rauhallisesti, niin että minäkin ymmärsin,) että nyt ei onnistu (kun on sitäjatätäjatotakin), mutta kollega tulee reilun puolen tunnin päästä ja sitten voisi onnistua. Päätin siis tarttua suomalaisen tuttavan tarjoukseen mennä hänen kanssaan yhdessä lippuasioille lounastunnilla. Ennen toki pankin siestakiinnimenoa.
Ja niin lounasaika koitti ja lähdimme matkaan. Matkan aikana puhuimme, kuinka tuttava oli juuri tuolta pankista ostanut mm. Milanin peliin kuusi lippua ihan tosta vaan. Että tämänhän nyt pitäisi sujua ihan tosta vaan. Ja niin monta kertaa tuttava oli jo lounastunnilla käynyt lippuostoksilla, että oli muistanut vaihtaa lenkkarit jalkaan. Sillä erään kerran tuttavani oli joutunut menemään asioille sukkasillaan. Koska hänen työkengissään on metallia ja kaikki metallisysteemit, kännykät, avaimet sekä toki kaikki laukut ym. pitää jättää säilytykseen ennenkuin menee sisälle pankkiin metallipaljastimen läpi. Naturalmente.
Esitimme asiamme virkailijalle ja kaikki lähti etenemään sulavasti. Valitsimme jälleen hyvät paikat ja pääsimme sopuun hinnasta ja sitten homma taas kosahti. Pitkällisen selvityksen jälkeen virkailijat, joita painiskeli tämän meidän lippuongelmamme kimpussa jo kolme, päätyivät ratkaisuun, että vapaa myynti ei tavallaan olekaan vapaata vaan pitää olla fanikannatuskortti rossonero. (Josta olin kuullut, että aiemmin semmoinen piti olla, mutta nyt siitä olikin jo luovuttu. Ja jota ilman tuttavani oli ostanut kaikki aiemmat lippunsa ihan ongelmitta.) Noh, lisäselvitysten jälkeen kävi ilmi, että sellaisen ilmeisesti voi hankkia siinä sitten samalla ja kun sen on niin sanotusti anonut itselleen, niin sitten voi ostaa liput. Ensin rossonero anottiin tuttavalleni, jolla on paremmat oleskeluluvat Italiassa kuin mulla. Koska rossoneroa ei kait sitten saa ilmat henkkareita JA paikallista erikoistunnusta. Ja vihdoin sitten päästiin jatkamaan lipunostoa rossoneroanomusten avulla. Päätimme tuttavani kanssa olla jo ihan hiljaa, kun hommat näyttivät vihdoin etenevän ja lippuja tulostettiin silmiemme edessä. Jipii!
Lopputulos oli tämä: Vietettyämme pankissa yli tunnin, tuttavalleni JA minulle tehtiin nyt sitten ACMilan superkannattajafanituskortit, minulle tuttavani osoitteeseen, mutta onneksi omilla erikoistunnuksillani. Ostin kaksi lippua ACMilan – Werder Bremen matsiin, toisen omalla nimelläni ja toisen tuttavani nimellä. Nyt on enää edessä se, että toiseen lippuun pitää saada vaihdettua kaverini nimi. Hän nimittäin tulee Suomesta katsomaan tuota matsia. Katotaan olisko sit kuitenkin helpompaa vaihtaa nimi hänen passiinsa… Niin, ja viikon päästä saan sitten oman PunaMustanSydämeni merkiksi ACMilanin fanituksesta. Että pian sitä Botafogon lippua tarttisin Toukon lisäksi minäkin. Onneksi on Botafogon paita, minkä voi pistää peliin päälle.
Näin on siis eka kerta jalkapallolippujen ostamista takana. Ja ens kerralla kaikki sujuu varmasti vielä paljon helpommin, OO.
Viimeksi siis jäin kiukkuiseen olotilaan kun maanantaina Angeran pankissa mulle pitkän väännöön jälkeen kerrottiin vain Mi dispiace – ei onnistu. Lisäsin siis vielä vähän kierroksia eli valjastin lisää apujoukkoja. Sainkin tietää, että Tainon pankki on paljon kätevämpi paikka ja sieltä on suomalainen saanut lippuja ostettua. Menin sitten heti tiistaiaamuna sinne. Kovin ystävällinen virkailijasetä sanoi, (rauhallisesti, niin että minäkin ymmärsin,) että nyt ei onnistu (kun on sitäjatätäjatotakin), mutta kollega tulee reilun puolen tunnin päästä ja sitten voisi onnistua. Päätin siis tarttua suomalaisen tuttavan tarjoukseen mennä hänen kanssaan yhdessä lippuasioille lounastunnilla. Ennen toki pankin siestakiinnimenoa.
Ja niin lounasaika koitti ja lähdimme matkaan. Matkan aikana puhuimme, kuinka tuttava oli juuri tuolta pankista ostanut mm. Milanin peliin kuusi lippua ihan tosta vaan. Että tämänhän nyt pitäisi sujua ihan tosta vaan. Ja niin monta kertaa tuttava oli jo lounastunnilla käynyt lippuostoksilla, että oli muistanut vaihtaa lenkkarit jalkaan. Sillä erään kerran tuttavani oli joutunut menemään asioille sukkasillaan. Koska hänen työkengissään on metallia ja kaikki metallisysteemit, kännykät, avaimet sekä toki kaikki laukut ym. pitää jättää säilytykseen ennenkuin menee sisälle pankkiin metallipaljastimen läpi. Naturalmente.
Esitimme asiamme virkailijalle ja kaikki lähti etenemään sulavasti. Valitsimme jälleen hyvät paikat ja pääsimme sopuun hinnasta ja sitten homma taas kosahti. Pitkällisen selvityksen jälkeen virkailijat, joita painiskeli tämän meidän lippuongelmamme kimpussa jo kolme, päätyivät ratkaisuun, että vapaa myynti ei tavallaan olekaan vapaata vaan pitää olla fanikannatuskortti rossonero. (Josta olin kuullut, että aiemmin semmoinen piti olla, mutta nyt siitä olikin jo luovuttu. Ja jota ilman tuttavani oli ostanut kaikki aiemmat lippunsa ihan ongelmitta.) Noh, lisäselvitysten jälkeen kävi ilmi, että sellaisen ilmeisesti voi hankkia siinä sitten samalla ja kun sen on niin sanotusti anonut itselleen, niin sitten voi ostaa liput. Ensin rossonero anottiin tuttavalleni, jolla on paremmat oleskeluluvat Italiassa kuin mulla. Koska rossoneroa ei kait sitten saa ilmat henkkareita JA paikallista erikoistunnusta. Ja vihdoin sitten päästiin jatkamaan lipunostoa rossoneroanomusten avulla. Päätimme tuttavani kanssa olla jo ihan hiljaa, kun hommat näyttivät vihdoin etenevän ja lippuja tulostettiin silmiemme edessä. Jipii!
Lopputulos oli tämä: Vietettyämme pankissa yli tunnin, tuttavalleni JA minulle tehtiin nyt sitten ACMilan superkannattajafanituskortit, minulle tuttavani osoitteeseen, mutta onneksi omilla erikoistunnuksillani. Ostin kaksi lippua ACMilan – Werder Bremen matsiin, toisen omalla nimelläni ja toisen tuttavani nimellä. Nyt on enää edessä se, että toiseen lippuun pitää saada vaihdettua kaverini nimi. Hän nimittäin tulee Suomesta katsomaan tuota matsia. Katotaan olisko sit kuitenkin helpompaa vaihtaa nimi hänen passiinsa… Niin, ja viikon päästä saan sitten oman PunaMustanSydämeni merkiksi ACMilanin fanituksesta. Että pian sitä Botafogon lippua tarttisin Toukon lisäksi minäkin. Onneksi on Botafogon paita, minkä voi pistää peliin päälle.
Näin on siis eka kerta jalkapallolippujen ostamista takana. Ja ens kerralla kaikki sujuu varmasti vielä paljon helpommin, OO.
1 kommentti:
Juhuuu!!! Ma luulen etta sun kaikki ongelmat byrokratian, kahvinjuonnin, paasylippujen, poliisien sun muiden yhteiskunnan osa-alueiden kanssa tulee kerralla ratkaistua kun hankit mafian jasenkortin!! Yks kummiseta kaveriksi niin homma alkaa toimia kuin junan vessa!
Ja ma lahetan sulle Botafookon lipun, ei perkule mitaan AC Milania voi alkaa fanittaan ei millaan...miten ma nyt tan kauniisti sanoisin....NIITTEN PELIPAITA ON PRIKULLEEN SAMANLAINEN KUIN BELSEBUUBI FLAMENGON!! Capiche?
Lähetä kommentti