Lääkäriasiaa

Pyrin tutustumaan uuden asuinympäristöni kaikkiin aspekteihin. Joten tuossa muutama päivä sitten oli vuorossa lääkäripalvelut, spesifioituna ensiapu. Ja enhän minä kunnon optimistiseen ei-mulle-mitään-koskaan-käy -tapaani ollut etukäteen selvittänyt miten toimia kiiruisissa tilanteissa, joten sitten tilanteen osuttua kohdalle sainkin selvitettyä tavallaan laajemmin elinpiirini toimivuutta.
Samoissa taloissa asuva vuokraemäntäni oli lähes heti lähdössä heittämään mua soittaessani, että mistäköhän löytyisi lähin ensiapu. Sitten hän muistikin, että auto ei ole kotona ja hän pahoitteli tätä erittäin kovasti. Noh, sanoin, että siinähän ensiavun kupeessa asuu yks kaveri, soitan hänelle. Samalla kun soitin N:lle Angeraan, koitin taiteilla yöpaitaa joiksikin järkeviksi vaatteiksi päälleni haavoittuneen käteni kanssa. Ja juuri kun olin ährännyt vaatteet päälle, vuokraemäntä olikin jo oven takana huolesta ymmyrkäisenä. Kerroin, että N tulee kyytimään ja ei o hätää - elossa ollaan ja perusensiapukin oli jo hoitunut eli mitään haavaa ei ollut esiteltävissä. Vain epämääräinen mytty kädessä, semmoinen kuin toisella kädellä vain pystyy kursimaan kasaan. N sitten saapuessaan poimimaan mua oli puolestaan äreä, että miksi olin soittanut vuokraemännälle enkä suoraan hänelle. Eli auliisti auttavia käsiä on ilokseni ympärilläni!
Ensiapu ei puhunut lainkaan englantia, mutta N apunani tiskillä saatiin sitten ährättyä mm. kaikki kolme etunimeäni sairaalan tietokantaan. Ilmeisesti tekemäni mytty kädessäni ei ollut tarpeeksi dramaattinen, vaan aikaa käytettiin, bah. Odottaessani vuoroani, N kertoi, että kyseisellä paikalla on sairaalabakteerinlevittäjämaine sekä myös maine, että useat leikkaukset ovat menneet pieleen.
Vuoroni tuli ja ilmeisesti sairaanhoitajatäti otti minut haltuunsa. Hän r e p i tekemäni kääröt pois kädestäni. Minkä jälkeen katseli aikaansaamaani haavaa. Noin kahden sentin etäisyydeltä. Koska ilmeisesti hänen silmälasinsa eivät olleet ihan ajantasalla. Ja tämä tietysti kääreen repimisen kanssa oli omiaan lisäämään luottamustani kyseiseen laitokseen. Lääkärikin tuli aikaan kurkkaamaan tilanteen ja vaihdoimme muutaman sanasen jopa englanniksi. Lopputulos oli teippiä, teippiä, pehmustetta ja side. Tikkejä ei laitettu vaikka olin opetellut termin jo valmiiksi: punto di sutura. Lääkäristä jäi kyllä ihan hyvä kuva, asiansa hoitava ja potilaan huomioiva.
Noh, sitten seuraavana päivänä kaverit sanoivat, että onneksesi ei muuten tikkejä laitettu. Italiassa ne kun laitetaan ILMAN PUUDUTUSTA. Voi hyvän tähden. Yhden kaverin leuka mm. oli tikattu ilman puudutusta. Koska kuulemma 'haava itsessään erittää usein riittävästi puuduttavia judansseja'. Voi hyvän tähden.
Mitä muuta? Ai niin, tämä tapahtuma piti käydä ilmoittamassa työpaikan terveyspalveluun. Että oli kotoperäinen tapaturma. Ettei kukaan rupee meidän labraa syyttämään ihmisten haavoittamisesta. Ja tästä syystä mm. koko yksikkömme iso pomo (niinkuin tietysti (?) instituutin pomo kans) oli informaatiolistalla aiheesta. Yksikön pomo sitten tänä aamuna kahvikoneella kovaan ääneen keskusteli aiheesta minä ja minun haavoittumiseni. Voi hyvän tähden sentään. Yks pikku haava ja kaamee haloo. Nii juu, ja lisäksi koska piti ilmottautua sinne työterveyteen, niin ne teki omat temppunsa. Eli ei kemikaaleja viikkoon. Heh, tän piti olla superlabraviikko... Mutta se sääntö tietysti on relevantti, koska tuskin avohaava tykkää hyvää jos sinne lorottaa jotain asetonia vaikka. Ja sekin hyvä puoli, että työterveys vaati, että sinne pitää käydä sit näyttämässä kun siteen poistamisen aika koittaa. Ei tarvi siis lähtee mihinkä erikseen tarkistamaan, että oliskohan tää ny normaalisti parantunu ja tarviiks ny tehä viä jotain. Tai siis olla tekemäti.
Että semmosta. Aika moneen puuhaan muuten tarvii peukaloa. Olen huomannut.