Vihdoinkin sain käytyä työmatkan varrella olevassa Frutta e Verdura myymälässä. Semmonen putiikki siis mikä kauppaa hedelmiä ja vihanneksia, mutta näämmä myös muuta. Ihan siinä tien varressahan tuo paikka on ollut jo kaikki nämä kuukaudet, siinä Angerassa, ihan autojenpesupaikkaa vastapäätä. Mutta jotenkin olen aina onnistunut ajamaan siitä ohi. Helppoa. Ehkä tää on sitä, että kotiseutujen maisemia tai nähtävyyksiä ei tule koskaan nähtyä. Kuten että niin kovin moni näistä paikallisista ei ole koskaan käynyt La Scalassa. Omituista. Mutta toistaalta, en mäkään ole käynyt Finlandia-talossa. Tai Savonlinnan oopperajuhlilla. Tai Kemin lumilinnassa. Mutta silti - olla nyt italialainen eikä nauttia La Scalasta!!
Frutta e Verdura myymälä oli kyllä vähän pelottava alkuunsa. Kävelin yhden miehen perässä tyynesti kaikkien herkullisen näköisten hedelmien ohi ovesta sisään ja otin (kun se mieskin näytti ottavan) vuoronumerolapun. Ja hokasin tosi nopsaan että katsoa saa, mutta ei koskettaa. Selvä. Siinä tokikin auttoi se, että normikaupassakin pitää laittaa muovihanska käteen ennenkun koskee banaaneihin, tomaatteihin, salaatteihin tai muihin. Meni muinoin kyllä muuten hetki ennenku hokasin... No niin, mun vuoroni tuli ja sanoin, että tahtoisin tomaatteja. Myyjä piti ilmeensä ihan kiitettävästi kun hän kysyi, että millaisia. Sanoin että pieniä (semmoset kirsikkatomaatin tyyppiset on täällä tosi maukkaita). Edelleen ilmeensä säilyttäen (mä olisin kyllä jo ruvennut naureskelemaan moiselle turistille) myyjä kysyi ilmeisesti sitten eri merkkien välillä. Huhhuh. Mentiin myyjän kanssa tomaattiosastolle ja sanoin, että noita. Osotin myös sormella. Ja tomaatit pääsivät pussiin.
Noh, mitäs muuta saisi olla? Päärynää, kiitos. Mentiin sitten yhdessä päärynien luokse ja niitä oli kuutta sorttia. Eri värisiä oli ja eri mallisia. Voi ie. Ilmeeni ehkä näytti tuon ja koitin sanoa, että jotain hyviä. Ei taida olla kovin hyvä määre. Päädyimme punaisiin myyjän kanssa, kypsiä kuulemma olivat (ja kyllä, tositosi hyviä).
Vieläkö muuta? Nyt tunsin olevani varmalla pohjalla. Appelsiineja (ei vaan VOI olla kovin vaikeeta)! Millaisia? Noh, veriappelsiineja. Ja kuinka ollakaan, ei ollut helppoa. Kavereilla oli jopa veriappelsiineja kolmea eri tyyppiä. Saati sitten niitä muiden appelsiinien rivistöjä, huhhuh. Taas pääsin asiantuntevasti valitsemaan ja myyjä laitti aplarit pussiin. Sitten mentiin punnitsemaan ja myyjä tavallaan niinku antoi kuitin, mutta eipä hänelle suinkaan maksettukaan. Vaan kassa oli sitten siellä toisessa päässä kauppaa. Tietysti siinä oli se hyvä puoli, että olisin voinut haalia kaikkia muitakin herkkuja mukaani, sillä melkonen herkkupuoti tuo näytti olevan. Onneksi se on ihan siinä työmatkan varrella, niin voin mennä helposti uudestaan. Herkkua!
Frutta e Verdura myymälä oli kyllä vähän pelottava alkuunsa. Kävelin yhden miehen perässä tyynesti kaikkien herkullisen näköisten hedelmien ohi ovesta sisään ja otin (kun se mieskin näytti ottavan) vuoronumerolapun. Ja hokasin tosi nopsaan että katsoa saa, mutta ei koskettaa. Selvä. Siinä tokikin auttoi se, että normikaupassakin pitää laittaa muovihanska käteen ennenkun koskee banaaneihin, tomaatteihin, salaatteihin tai muihin. Meni muinoin kyllä muuten hetki ennenku hokasin... No niin, mun vuoroni tuli ja sanoin, että tahtoisin tomaatteja. Myyjä piti ilmeensä ihan kiitettävästi kun hän kysyi, että millaisia. Sanoin että pieniä (semmoset kirsikkatomaatin tyyppiset on täällä tosi maukkaita). Edelleen ilmeensä säilyttäen (mä olisin kyllä jo ruvennut naureskelemaan moiselle turistille) myyjä kysyi ilmeisesti sitten eri merkkien välillä. Huhhuh. Mentiin myyjän kanssa tomaattiosastolle ja sanoin, että noita. Osotin myös sormella. Ja tomaatit pääsivät pussiin.
Noh, mitäs muuta saisi olla? Päärynää, kiitos. Mentiin sitten yhdessä päärynien luokse ja niitä oli kuutta sorttia. Eri värisiä oli ja eri mallisia. Voi ie. Ilmeeni ehkä näytti tuon ja koitin sanoa, että jotain hyviä. Ei taida olla kovin hyvä määre. Päädyimme punaisiin myyjän kanssa, kypsiä kuulemma olivat (ja kyllä, tositosi hyviä).
Vieläkö muuta? Nyt tunsin olevani varmalla pohjalla. Appelsiineja (ei vaan VOI olla kovin vaikeeta)! Millaisia? Noh, veriappelsiineja. Ja kuinka ollakaan, ei ollut helppoa. Kavereilla oli jopa veriappelsiineja kolmea eri tyyppiä. Saati sitten niitä muiden appelsiinien rivistöjä, huhhuh. Taas pääsin asiantuntevasti valitsemaan ja myyjä laitti aplarit pussiin. Sitten mentiin punnitsemaan ja myyjä tavallaan niinku antoi kuitin, mutta eipä hänelle suinkaan maksettukaan. Vaan kassa oli sitten siellä toisessa päässä kauppaa. Tietysti siinä oli se hyvä puoli, että olisin voinut haalia kaikkia muitakin herkkuja mukaani, sillä melkonen herkkupuoti tuo näytti olevan. Onneksi se on ihan siinä työmatkan varrella, niin voin mennä helposti uudestaan. Herkkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti