Nyt kun olen vakituinen La Scalan kävijä voinkin alkaa pitämään erityistä La Scala -plokia tämän plokin alaplokina. Tai ihan vaan oopperaplokia. Kun oon melkonen asiantuntija. Tässäkin asiassa.
Eli tänään aiheena pätkä 'I Due Foscari', jota olin katsomassa eilen Milanon La Scalassa. Pussi eli Pullman vei koko köörin kivasti suoraan Isprasta La Scalalle, siihen Verdi-kahvion viereen. Koska aikaa oli, piipahdimme seurueella haukkaamassa huikopalaa. Hukkaan siis meni mun superpikainen pastatankkaukseni kotona juuri ennen lähtöä... Auki oleva ja ruokaa lupaava paikka löydettiin Galleriasta, siitä Vittorio Emmanuellesta. Ruokaa odotellessamme selviteltiin ajan kuluksi ympärillä näkyvien viinipullojen hintoja. Mun selän takaa löyty kallein, pullo sitä makso listan mukaan 1650 €!!!!! Mahtaa olla melkonen viini, hohhoi. Onneksi makuaistini ei ole noin sofistikoitunut.
Jahs, sitten olikin jo aika siirtyä La Scalan puolelle ja nyt päädyin neljänteen kerrokseen vasemmalle puolelle. Suurena erona oikeaan puoleen vaikutti olevan se, että vessoissa oli portsarit, mitä oikealla puolella ei ollut. Meidän kohdallemme osunut käytäväportsari puolestaan oli sata kertaa happamemman näkönen kuin oikealla puolella ollut.
Kolmistaan saimme järkättyä looshissamme melkosen hyvät näkymät näyttämölle meille kaikille. Orkesteri näkyi kivemmin kuin kolmos kerroksesta ja päätin, että orkesteri näkyis takapääaitiosta tosi huonosti, sinne ei kande mennä. Olis ehkä samanmoinen antikliimaksi kuin toi mainitsemani viinipullo, ihan jees, vaan.
Illan agenda 'Kaksi Foscaria' oli seuraava (Verdin Giuseppe pyöräytti tämänkin teoksen 1800-luvun puolivälissä):
Francesco (Foscari), Venetsian päällikkö ja ylituomari joutuu ikäväkseen tuomitsemaan viimeisen elossaolevan poikansa Jacopon (se toinen Foscari) vähän hatarilla verukkeilla maanpakoon koko loppuelämäkseen. Jacopo on muka tehny murhan. Vaimo Lucrezia ei tästä tietty ilahdu ja laulaa korkeelta ja kovaa tätä kiukkuaan.Vaimolla on myös tosi hankala hame, joka jää jalkojen alle koko aika. Kiukuttanee sekin. Lisää pökköä tarinaan tuo se, että mukana on sit kans Lorenzano, salakavala vähän pienempi päällikkö, joka ei diggaa Francescoo lainka. Monen laulun ja venyttelyn jälkeen homma ratkee melkosen kiivaaseen tempoon. Jacopo laitetaan maapakolaivaan, Lucrezia on murtunut, Francesco saa kirjeen että murhan on tehnykki joku toinen jamppa, joka tunnusti kuolinvuoteellaan ja tällä välin Jacopo on jo ehtinyt kuolemaan maanpakolaivalla. Sit se Lorenzo sai juoniteltua Francescolle potkut vaikka viran piti olla elinikänen ja sit Francesco kuolee kanski, vissiin isosti suruun pojan menettämisestä mut kanski häpeään, että joutu luopumaan hienosta Doge-hatustaan.
Mä tykkäsin. La Scala on hieno, ooppera oli hieno, lavastus oli hieno. Kaunista musiikkia on ilo kuunnella. Tosin tarvinnee mennä välillä kattomaan jotain vähän hilpeempää, saldona on jo melkosen monta oopperakuollutta.
Eli tänään aiheena pätkä 'I Due Foscari', jota olin katsomassa eilen Milanon La Scalassa. Pussi eli Pullman vei koko köörin kivasti suoraan Isprasta La Scalalle, siihen Verdi-kahvion viereen. Koska aikaa oli, piipahdimme seurueella haukkaamassa huikopalaa. Hukkaan siis meni mun superpikainen pastatankkaukseni kotona juuri ennen lähtöä... Auki oleva ja ruokaa lupaava paikka löydettiin Galleriasta, siitä Vittorio Emmanuellesta. Ruokaa odotellessamme selviteltiin ajan kuluksi ympärillä näkyvien viinipullojen hintoja. Mun selän takaa löyty kallein, pullo sitä makso listan mukaan 1650 €!!!!! Mahtaa olla melkonen viini, hohhoi. Onneksi makuaistini ei ole noin sofistikoitunut.Jahs, sitten olikin jo aika siirtyä La Scalan puolelle ja nyt päädyin neljänteen kerrokseen vasemmalle puolelle. Suurena erona oikeaan puoleen vaikutti olevan se, että vessoissa oli portsarit, mitä oikealla puolella ei ollut. Meidän kohdallemme osunut käytäväportsari puolestaan oli sata kertaa happamemman näkönen kuin oikealla puolella ollut.
Kolmistaan saimme järkättyä looshissamme melkosen hyvät näkymät näyttämölle meille kaikille. Orkesteri näkyi kivemmin kuin kolmos kerroksesta ja päätin, että orkesteri näkyis takapääaitiosta tosi huonosti, sinne ei kande mennä. Olis ehkä samanmoinen antikliimaksi kuin toi mainitsemani viinipullo, ihan jees, vaan.
Illan agenda 'Kaksi Foscaria' oli seuraava (Verdin Giuseppe pyöräytti tämänkin teoksen 1800-luvun puolivälissä):
Francesco (Foscari), Venetsian päällikkö ja ylituomari joutuu ikäväkseen tuomitsemaan viimeisen elossaolevan poikansa Jacopon (se toinen Foscari) vähän hatarilla verukkeilla maanpakoon koko loppuelämäkseen. Jacopo on muka tehny murhan. Vaimo Lucrezia ei tästä tietty ilahdu ja laulaa korkeelta ja kovaa tätä kiukkuaan.Vaimolla on myös tosi hankala hame, joka jää jalkojen alle koko aika. Kiukuttanee sekin. Lisää pökköä tarinaan tuo se, että mukana on sit kans Lorenzano, salakavala vähän pienempi päällikkö, joka ei diggaa Francescoo lainka. Monen laulun ja venyttelyn jälkeen homma ratkee melkosen kiivaaseen tempoon. Jacopo laitetaan maapakolaivaan, Lucrezia on murtunut, Francesco saa kirjeen että murhan on tehnykki joku toinen jamppa, joka tunnusti kuolinvuoteellaan ja tällä välin Jacopo on jo ehtinyt kuolemaan maanpakolaivalla. Sit se Lorenzo sai juoniteltua Francescolle potkut vaikka viran piti olla elinikänen ja sit Francesco kuolee kanski, vissiin isosti suruun pojan menettämisestä mut kanski häpeään, että joutu luopumaan hienosta Doge-hatustaan.
Mä tykkäsin. La Scala on hieno, ooppera oli hieno, lavastus oli hieno. Kaunista musiikkia on ilo kuunnella. Tosin tarvinnee mennä välillä kattomaan jotain vähän hilpeempää, saldona on jo melkosen monta oopperakuollutta.
1 kommentti:
Tämän kun vielä saisi sanasta sanaan ja tamperelaisittain lausuttuna italiaksi :)
Sul on kuule mahkut lisätienesteihin oopperan librettona tai Pirkkalainen-lehden (www.pirkkalainen.com) ooppera-kirjeenvaihtajana/kriitikkona.
Lähetä kommentti