Oho. Sitä tuli ihan huomaamatta täyteen toinen vuosi plokia ja ulkomailla hengailua. Toukon kanssa kävelyllä kun oltiin tänään, niin yhtäkkiä tuli mieleen tämä vuosipäivä. Näin sitä aika kuluu. Ja arki rullaa eteenpäin kaukana kotimaasta. Joitain asioita on alkanut pitää normaaleina. Kuten koko ajan pätkivää nettiyhteyttä. Tai kovin huonoja kännykkälinjoja. Oli melko juhlaa viime viikonloppuna Suomessa, kun Turun ja Tampereen välillä kännykkä kuuluu lähes koko matkan. Uskomatonta. Täällä kun menen koiralenkille, niin eipä mua sieltä saa aina kiinni. Tai kotoakaan. Noh, vodafone palvelee asiakasta lähettämällä tekstiviestin missatuista puheluista. Jees, normaalia on myös se, että auton voi parkkeerata mihin vaan. Jos vaikka näkee kaverin toisella puolella tietä (nopeusrajoitus 70 km/h), niin eikun liinat kiinni, auto seisoksiin siihen keskelle kaistaa ja ikkuna auki ja eikun höpöttämään. Suomessa tuo kait olisi liikenteen vaarantamista tai ties mitä, mutta täällä ihan jees. Enää ei ärsytä tuollainen yhtään, naurattaa vain. Italialaisten suhtautuminen koiriin sitä vastoin ärsyttää edelleen. Voi jukra.
Talvea en taaskaan odota innolla - etenkään kun taas muutin maantasalle. Tätä muuttamistakin. Blaah. Neljäs asunto Italiassa eikä tämä laatu taaskaan päätä huimaa. Mutta iso piha on kiva, piha on siis sama kuin aiemminkin, koti on vain pienempi. Tai jos tuon takan(!) saisi toimintaan, niin sittenhän se talven tulo ei tunnu niin pahalta lainkaan. Mutta siis sitä odotellessa...
Nyt jo mielessä on pikkusen haikeutta kun mietin, että pian alkaa viimeinen Italian vuosi. Viimeinen talvi Alppien kainalossa - pitää mennä laskettelemaan koko ajan. Viimeinen vuosi Alppien juurella - pitää mennä vaeltamaan koko ajan. Viimeinen vuosi ihania aperitiivoja, pitsoja - pitää koko ajan nauttia niistä. Viimeinen vuosi ihanan pitkää kasvien kasvukautta - keväällä pitää istuttaa kaikki kukat. Viimeiset oopperat La Scalassa - apua! ... Nojoo, ehkä ennemmin keskityn siihen, että nautin edelleen täällä olosta ja imen vaikutteita itseeni. Antamatta niiden tietenkään liiaksi vaikuttaa itseeni, vain mausteeksi. Luulen, että nyt kun tiedän mitä vuosi Italiassa tuo tullessaan, niin NYT on kaikki mahdollisuudet nauttia parhaat palat!
Talvea en taaskaan odota innolla - etenkään kun taas muutin maantasalle. Tätä muuttamistakin. Blaah. Neljäs asunto Italiassa eikä tämä laatu taaskaan päätä huimaa. Mutta iso piha on kiva, piha on siis sama kuin aiemminkin, koti on vain pienempi. Tai jos tuon takan(!) saisi toimintaan, niin sittenhän se talven tulo ei tunnu niin pahalta lainkaan. Mutta siis sitä odotellessa...
Nyt jo mielessä on pikkusen haikeutta kun mietin, että pian alkaa viimeinen Italian vuosi. Viimeinen talvi Alppien kainalossa - pitää mennä laskettelemaan koko ajan. Viimeinen vuosi Alppien juurella - pitää mennä vaeltamaan koko ajan. Viimeinen vuosi ihania aperitiivoja, pitsoja - pitää koko ajan nauttia niistä. Viimeinen vuosi ihanan pitkää kasvien kasvukautta - keväällä pitää istuttaa kaikki kukat. Viimeiset oopperat La Scalassa - apua! ... Nojoo, ehkä ennemmin keskityn siihen, että nautin edelleen täällä olosta ja imen vaikutteita itseeni. Antamatta niiden tietenkään liiaksi vaikuttaa itseeni, vain mausteeksi. Luulen, että nyt kun tiedän mitä vuosi Italiassa tuo tullessaan, niin NYT on kaikki mahdollisuudet nauttia parhaat palat!
2 kommenttia:
Jahas jahas! Nyt olisi korkea aika tehdä visiitti samalla käyden La Scal..., Giuseppe Meazz..., eikun San Sirolla ihmettelemässä Ibrakadabran vastaanottoa Derby della Madoninnassa. Tai La Vecchia Signorakin käy, Pinturicchio tuskin viitsii veivata kenttiä yhtä kauan kuin oma ehtymätön Kuninkaamme.
Vai mitä?
Joo-o, kyllä näin on. Akrakadabra kun ajaa derbyä, niin se on hieno homma se. Ja kyyyllä... Vanha rouva jaksanee Pinokkiota pitkempään...
Että tervetuloa - matkaoppaanne on ihan iskussaan!
Lähetä kommentti