Livigno

Nyt on ehkä jo korkea aika saada napsuteltua Livignosta muuta rivi. Ja täydentää niitä parilla kuvalla.
Pääsiäiseksi sain tänne vieraita Suomesta! Ja kunhan oltiin käyty Liskon omassa kuppilassa testaamassa herkkuja ja Touko oli saanut mahansa sekaiseksi, lähdetiin O&K:n kanssa etsimään L&M:a. Heidän perässään sitten ajoimme hurjaa vauhtia tunnelista toiseen, aina vain pohjoisemmas. Heillä kuitenkin oli Camper, joten kyllä yhdellä henkilöautolla pitäisi pysyä vauhdissa, mutta vauhti vaati veronsa, kun autossa oli yhden vauhtiläähättäjän sijaan kolme...
No mutta, silti pääsimme lopulta Livignoon. Ai niin, matkalta löysimme tosi kätevän kaupan - kaikki vihannekset ja hedelmät oli säkällä kaupan eurolla. Otimme niitä siis ihan reilusti. Minkä seurauksena kotikeittiömme tuottikin uskomattomia kulinaristia elämyksiä. Etenkin italialaiseen makuun. Perillä Livignossa pojat singahtivat hetimiten rinteeseen, me tytöt jäimme tutustumaan paikkakuntaan. Löydettiin mm. tommosia ihan pieniä heposia ja meinattiin lähteä ratsastamaan. EI noilla pienillä, siellä oli isompiakin. Mutta kun hetken seurasimme paikan toimintaa, niin ei oikeestaan enää huvittanutkaan ratsastus.
Seuraavana aamuna mentiin porukalla rinteeseen, suksivuokraamon kautta. Kylä tarjoaa ilmaiset joukkoliikenteet, niillä pääsee kivasti jokapaikkaan, kuten vuokraamoon ja majapaikkaan. Jaajuu, majapaikka oli melkosen kiva ylläri! Oltiin varattu semmonen melko pieni asunto jostain kellarikerroksesta, mutta tais olla majatalossa hiljaista, kun kaveri antoi meille iiiiison asunnon parvekkeella ja varmaan kymmenellä nukkumapaikalla. Mahuttiin ihan kivasti. Kellarista löytyi saunaosasto jacuzzeineen. Ei huono.
Lunta riitti mukavasti, ehkä joku semmonen pari-kolme metriä. Ja aurinko helli meitä kovin lämpimästi. Mistä syystä aamusta hyvässä kunnossa olevat rinteet sitten iltapäivään mennessä olivatkin melkoista puuromössöä. Mutta ihan ylhäällä melkein kolmessa kilometrissä oli oikein mukava mutkitella. Paikoin rinteet olivat jopa semmoista Lappi-laatua, napakkaa pakkasrinnettä. Ai niin, meillä oli Siirakin mukana! Ihan luksusta!
Livigno on jostain kumman syystä tax-free aluetta. Kysyessäni syytä moiseen, vastaus on lähinnä vain, että näin on. Mutta ihan hauska lisä. Ei meille auennut syy siihenkään, miksi kaupan hyllyltä löytyi mm. alla olevilla etiketeillä varustettuja viinipulloja. Tai miksi se yksi tyyppi ulkoilutti koiraansa autosta käsin.
Kiva paikka, kiitos L&M! Julkisillakin sinne pääsee ja reitti on kuulemma melkosen hieno! Kesemmällä tarjolla on monenlaista vaellusreittiä ja fillarointimaastoja.

Jatsia Maggiorella

Maaseudullakin tapahtuu! Tämä ehkä pitänee vain käsittää laajalle levahtaneeksi asuinalueeksi, sen verran alkaa tulemaan tuttuja vastaan kaduilla ja kylillä ja alkaa myös tapahtumaan. Saattaa viitata myös kesään. Totta.
Enivei, kuluneena viikonloppuna oli luvassa jatsia Molo-paarissa. Kyllä, pienehkö jatsikokoonpano täältä sitten loppujen lopuksi löytyy ja kyllä, baarin nimi on Molo.
Baari on mukava pyöreä paviljonki Rancon rannassa, Maggioren rannalla. Ennenkuin kesä tulee, paikkahan on tuhottoman kylmä, mutta näämmä se onkin tarkoitettu tällaiseen kesämenoon. Äärestään mukavaksi paikan tekee se, että Touko saa tulla sinne kans! Ehtona tietty oli, että kaveri pysyttelee hiljempaa kuin muu kansa ja sehän meiltä onnistui kun vaan pidin tyypin vähän etäämmällä hurjan pelottavista väkijoukoista. Viimeksi tosin oli sen verran kylmä, että ovet olivat kaikki kiinni ja paikka oli aperitiivoaikaan sen verran täysi, että koko paikka oli aivan huurussa ja meteli oli sanoinkuvaamaton.
Tältä pohjalta sitten lähdin Touko kyydissäni katsomaan, että voinko ottaa T:tä lainkaan mukaani, jos ovet on kiinni ja jatsi soi niin että korvat raikaa. Perisuomalainen ennakkoasenteeni kun myös sanoi, että jatsiakin on monenlaista...
Mutta kuinka ollakaan, ilta oli lempeä, Molon ulkopuolella nurmialue, missä lapset ja koirat leikkivät sulassa sovussa ja äärestään miellyttävä jatsi soi kaikista avonaisista ovista. Ihmisiä istuskeli ulkona ja sisällä ja kaikki olivat haltioisaan kun koirat juoksivat tuhatta ja sataa nurmikentällä. Mikäpä tuollaisessa paikassa iltaa viettäessä. Kun vielä tajusimme Toukon kanssa lähteä ennenkuin se olisi aloittanut väsymystään haukkumaan ja ennenkuin mulle tuli kylmä. Sillä yöt ne viilenevät täälläkin.

Tiedustelu

Nyt on pahat tilanteet. Melkein tulee paha mieli Toukon puolesta. Kun sen kaveri S sanoi tänään, että se näyttää rumalta. Tilannehan on se, että täällä on aika kuuma. Touko on vaikuttanut hikiseltä jo kotvan aikaa. Vaikka siitä on tullut niin nösö, että se nukkuu nojatuolissa ynnä sängyllä. KotoSuomessahan se ei semmosia hapatuksia tehnyt lainkaan. Talvella luulin, että sillä on vaan kylmä, mutta nyt alkaa tuntumaan, että katin kontit! Kaverista on tullut vaan mukavuudenhalunen! Eli siis lämpöä on ja tulee vielä lisempää - nyt alkaa olla semmoinen meidän mentävä kesäkeli, mutta kuulemma tästä mennään vielä oi niin paljon lämpösempään suuntaan. Toisekseen noiden ötömöttiäisten määrä on iso. Ne on jotenki paljon tehokkaampia tai sitten niitä on vaan hirveen paljo enempi.

Näistä selityksistä vedetään yhteen se syy miksi lähes poltin selkäni eilen auringossa trimmatessani Touko-pojalle kesäkarvaa. Nyt on Toukolla kevyempi olo ja punkit löytyvät kovin paljon helpommin. Ja musta poika näyttää hauskalta myös tällain! JA se tuo hiekkaa ihan hirmu paljon vähemmän sisään (kun ei ole sitä karvaa mihin hiekkaa tarttuis). Mikä on ihan hirmu kiva jutska. Tänään se kyllä jo sai yhden Voi-kun-söpö -huudahduksen, mitä seurasi Onko-se-schnautseri -kysely. Että se oli plusmiinusnollat.
Julkaisen nyt nämä ennen ja jälkeen kuvat (arvaa kumpi on kumpi), niin voitte sitten kertoa onko S muka oikeessa, että se on nyt rumempi ku aikasemmin. Eikai S VOI olla oikeemmassa kuin mä?!?!

H2O

Näin kun vettä tulee taivaalta kuin Esterin aikoina ja Turusen pyssystä eikä mikään muu pyöri mielessä eikä puheissa, lienee luontevaa kirjoittaa muutama vesiasia.
Täällä kun sataa, niin sitten sitä vettä tulee. Reippaasti. Ja sitten on kaikki vaatteet märkänä eikä ne ehdi kuivua siihen mennessä kun taas tarttisi ulos lähteä. Nam. Ehkä siitä syystä ihmisellä pitäisi olla enemmän vaatteita. Tai joku kuivatussysteemi, vaikka niinku sauna. Hmm. Juu, ja näin kun sataa reippaasti, niin vesi tulee autotallin katon läpi kalkin kera ja tiputtelee tosi ärsyttäviä fläkkejä opeliskin päälle. Vuokraemäntä laitatti (joidenkin) tiputuskohtien alle putken, että vesi menee nyt vaihteeksi toivottavasti jonnekin muualle. Katotaan kuinka pitkäaikainen tämä ratkaisu lienee. Teille tulee myös reikiä sateella. Siis niinkun autoteille. Pikkuhiljaa reijät kasvavat kasvamistaan ja lopulta lätäkön peitossa on reipas ja teräväreunainen reikä keskellä tietä. Olen kuullut jo useamman tarinan kuinka joku on ajanut sellaisessa renkaansa rikki.
Kunnon italialainen käyttää keskimäärin enemmän sateenvarjoa kuin sadetakkia. Saappaita ei näy olevan kenelläkään. Italialainen kun lähtee lounaalle, ottaa hän sateenvarjokseen auton. Sille parinsadan metrin matkalle. Ja kun sataa, niin italialainen sanoo että che freddo. Mutta osaa myös kerrospukeutua - kollegalla oli tänään takin alla neljä kerrosta!
Vettä on myös järvissä. Täälläkin. Mutta melkein missään järvessä ei muka voi uida. On menty pilaamaan vesi. Ispran rannassakin oli kielto vielä muutama vuosi sitten, mutta kun rannalle rakennettiin uusi ravintola ja laitettiin uudet kiveykset, niin uintikielto poistettiin. Jännää kuinka ravintola silleen puhdistaa koko Maggioren veden. Lago Monatessa voisi huhun mukaan uida. Paitsi joskus sitten kesemmällä, jolloin sinnekin kuulemma, huhun mukaan edelleen, julistetaan uintikielto. Saksalainen naapurini väitti kyllä käyvänsä uimassa Maggioressa. Pitää suunsa visusti kiinni eikä koskaan ole tullut iho-oireita.
Saksalaisella on siis samanmoinen lähestymistapa kuin mulla oli juomavesiasiaan. Aattelin, että koitan, voiko tuota hanavettä juoda. Kylläpä se vatsa sitten ilmoittaa jos ei voi. Eikä ilmoittanut. Nyttemmin kannan kotihanavettä töihinkin, sillä työrakennuksessa on kuulemma tosi vanhat putket ja siivoojaa myöten koko väki on mulle vakuutellut, että se ei ole terveellistä juotavaksi. Teen keittäminenkin on jäänyt sitten töissä vähille kun en vaan osaa pullovettä ruveta teeksi keittelemään. Meidän ruokalasta sentään saa nykyään 'hanavettä'. Sinne hankittiin kotva sitten semmoset jotku erikoissuotimet joiden läpi voi lirutella ilmaista ja raikasta hanavettä. Maku on oikein hyvä mutta silti puolen litran pullovedet naapuripyödältä päätyvät ihmisten tarjottimille. Hmpf.
Sitten vielä tarinan kruunuksi vesiklosettiasiaa. Se oli jotenkin melkein jopa odotettavissa, että laskettelukeskuksissa on täällä usein vesiklosetti mallia 'reikä lattiassa'. Usein huuhtelu sitten tapahtuu hanaa vääntämällä enemmän tai vähemmän auki. Se mikä yllätti oli se, että Milanossa, kovin keskustassa, kyseisen mallin käymälöihin törmää myös. Ulkoisesti erittäin tyylikkäissä kahviloissa. Täytyy myöntää, että muutamassa paikassa en olisi ikinä uskonut. Niin, poikien puolella niihin törmää vielä useammin kuin tyttöjen puolella.
Vieläkin sataa. Onneksi Toukokaan ei tykkää hirmuna sateesta. Tultiin sisälle polttamaan kynttilöitä ja juomaan lämmintä. Se hyvä puoli sateessa on. Muutaman päivän päästä ehkä täälläkin jo helpottaa. Lämmöt nousee viitisentoista astetta. Sitä odotellessa.

Como

Palmusunnuntaina käytiin Comossa. Oli kiva poiketa kun edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt viitisentoista vuotta. Lisäksi sinne ajaminen oli iso ilo sillä mukanani oli ekaa kertaa uusi kartturini G. Luulen, että G tulee pelastamaan mut vielä monelta pahalta. Ja ooppeli varmasti säilyy helpommin lommoitta. Ajaminen ja kartanluku kun ei oikein onnistu samaan aikaan. Ja Toke ei - edelleenkään - ole laittanut tikkua ristiin kartaluvun kanssa.
Comossa oli hienoa. Kauniita maisemia taas piisasi ja mentiin jonkinsortinjunalla ylösylös katselemaan kaupunkia. Toukon eka kerta semmosessa härvilässä. Kaikkeen sekin joutuu. Ylhäällä aurinko helli ja kapeat kadut ja kujat olivat hienoja. Ihmiset eivät näyttäneet virvoskelevan, mutta kantelivat lehteviä oksia mukanaan ja antoivat niitä toisilleen. Kai vähän niinkun palmunlehviä simuloiden. Ja siellä Comoa lintuperspektiivistä ihaillen lounastettiin. Tämä on tässä maassa niin kätevää - Touko nimittäin pääsi meidän kanssa muitta mutkitta ravintolaan.

Pizzoccheri

Täältä Pohjois-Italiasta löytyy jännittävyys nimeltään pizzoccheri. Aikoinaan se oli kuulemma erityisesti köyhänmiehen ruoka, sillä raaka-aineet ovat huokeita. Nyttemmin sitä arvostetaan legendaarisena ruokaerikoisuutena. Siihen käytetty pasta on tummahkoa, sisältää vehnän lisäksi tattaria. Pastan joukkoon on sekoitettu perunaa, kaalia, parmesaania, bitto-juustoa ja voita, paljon. Koko komeus maustetaan valkosipulilla ja salvialla. Voila!
Hyvää se on. Erityisesti kuvassa näkyvä annos Comosta oli oikein hyvää. Että ainakin tällainen kasvisruoka tästä maasta löytyy. Laatu vaihtelee suuresti, viimeksi syömälläni annoksella olisi varmasti pärjännyt helposti viikon - siinä oli jo sen verran voita ja juustoa...
Mm. tässä huomaa italialaisten tarkkuuden ruokien suhteen. Tähän ruokaan pitää erityisesti käyttää tätä nimenomaista bitto-juustoa, mikä on myös täällä paikallinen erikoisuus. Jos ei käytä tuota juustoa, pizzoccheri ei oikein sitten enää ole pizzoccheri.

Pääsiäismunat

Vaikka pääsiäinen munineen oli ja meni, niin raportoin kuitenkin ensi vuotta varten paikallisista munista. Suomalainen kinder-yllärimuna (vaikka ei niin kovin suomalainen olekaan) kalpenee näiden paikallisten luomusten rinnalla. Paitsi tokikaan mignonin voittajaa ei ole tietenkään löytynyt.
Täkäläisillä suklaamunilla on monet, ja poikkeuksetta prameat, kasvot. Kokoa löytyy ja luomus on usein pakattu kovin kimmeltävään pakettiin, jossa röyhelöt tavoittelevat munan mitan verran vielä lisäkorkeutta. Alla kuvia erään karkkikaupan ikkunoista, tekevät muna- ja suklaataidetta. Munien sisuksista löytyvät yllärit eivät tasoltaan ole juurikaan yllättäviä, mutta syömäni tummasuklainen oli kyllä suklaaltaan oikein hyvää.
Pääsiäisen makeakiintiöön lisätään sitten vielä muodoltaan etäisesti rauhankyyhkyä muistuttavat kakut, joiden maut vaihtelevat suklaasta marjaisaan sekä pähkinäisiin, kreemitäytteisten kautta, luonnollisesti.