Kävin Suomessa

On tosi ällöttävää mennä jonnekin lämpimään, esim. Rioon, keskellä pimeää talvea. Semmoisissa paikoissa saattaa saada aurinkoihottumaa tai ainakin silmiä häikäisee. Lisäksi pitäisi keskellä talvea osata hankkia semmoisia vaatteita mitkä sopisivat kyseiseen ilmastonalaan - kosteaan ja kuumaan kuin mikä. Saattaa käydä jopa niin, että vaatteet eivät toimi. Ihan hyvin voi käydä niin! Tällaisten asioiden pelossa päätin, että menemme Toukon kanssa viettämään joulua Suomeen. Suomi kun on tuttu ja turvallinen. Siellä olikin tarjolla saapuessamme (TADAA) vuoden lyhin päivä! Jipii! Tampereen seudulla joulun aikoihin olikin sen verran lunta, että pääsi sanomaan. Onneksemme Suomen talvi ei sentään ihan nurjinta puoltaan näyttänyt - vettä ei satanut yhtään! Eivätkä kadut olleet jäässä ollenkaan missään. Kuulin, että Jyväskylässä oli tällaistakin kurjuutta tarjolla. Pikkupakkaset soivat meille sen ilon, että näimme vilauksen jäästä kun menimme oikein läheltä merenrantaa katsomaan.

Jännintä matkassamme oli ehdottomasti Toukon ensimmäiset lentomatkat! Huh. Kyllä mua osasikin jännittää, mutta nyt voin sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Omat kommervenkkinsä matkaan toivat paikallinen eläinkauppa, mistä hankin Tokelle lentolaatikkoa, paikallinen eläinlääkäri, mistä hain tarvittavat matojenkarkotuslääkinnät sekä lentoyhtiö, jolle koirien kuljetus ei ihan taida olla arkirutiinia. Nyt yhteensä kolmen lähtöselvityksen, kolmen "mistä-kalastan-koirani-lennon-jälkeen"-seikkailun, yhden välilaskun ja monen laatikon raahaamisesta koituvan kirosanan rikastuttamana voimme ehkä tehdä reissun toistekin. Toke vaikutti melko relalta - mistä osittain täytynee kiittää lääketeollisuutta. Näin hauskan tapahtuman Köpiksen kentällä, kun turvamies meinasi moikata Toukoa häkin portin läpi. Melkoisen nopeasti veti turvamies naamansa pois Toukon lähettyviltä - niin reipasta häkin puolustamista pojasta irtosi! Eipähän kukaan erehdy pönemään Toukoa matkan varrelta!

Nyt olen siis palannut tänne saappaanvarteen. Ja eilen se alkoi. Pelkällä varoittelulla. Työpaikalla. Onneksi siitä puhuttiin lounastunnilla. Osasin sitten kotimatkalla käydä vielä ruokakaupassa. Illalla ei näkynyt vielä mitään. Mutta aamulla kun herättiin, niin johan sitä olikin! Koko maailma on ihan valkoinen! Kyllä se vaan niin on, että talvinen maisema kaunistuu kummasti myös täällä etelässä, kun sen kuorruttaa lumella. Multa on taidettu jo pitkään pyydellä kuvia, että "Miltä siellä sun kotinurkilla näyttää???". Tylsä laittaa kuvia, missä näkyy ankeeta harmaata "talvea". Mutta nyt pistän läjän tänne tämmösiä tänään otettuja. Paikalliset todennäkösesti pitävät mua omituisena, kun aivan innoissani puskin tonne ulos kameran kanssa. Naapuri jotain tuli sanomaankin vähän omituisen kuuloisena, että tämä taitaa olla sulle normaalia. Hän on eteläitaliasta eikä kyllä näytä nauttivan lumesta palaakaan... Ilahtui se kuitenkin tuosta meidän lumiukosta. Jotain iloa siis lumesta hänellekin! Otti oikein kuvan. Just ennenkuin palattiin kotiin, vastaan tuli iloinen porukka paikallisia. Yhdellä oli liukuri, toisella vanhanmallinen kelkka, yksi pulkkakin näytti löytyneen jostain ja parilla pojalla oli laskettelumonot suksineen, yksi kantoi lumilautaa. Että kyllä täälläkin osataan nauttia pikatalvesta. Todennäköisesti tämä on vain lyhyt ilo. Kaikki mulle hokevat, että on niin poikkeuksellinen tämä talvi. Toivottavasti näin on. Sillä todellakin mulla on kesärenkaat autossa. Talvisemmat on nastoilla varusteltu ja ne on nätisti Suomessa. Mutta eipä niillä täällä saisi ajaakaan. Kitkat ovat sallitut, mutta kait kovin harvalla on sellaiset autossaan. Sitä vastoin lumiketjut pitäisi kaikilta löytyä. Joten minäkin olen varustanut ooppelini semmoisilla. En kuitenkaan ajatellut ihan nyt just ottaa tuota autoa tuolta tallista. Onnekseni ennen joulua tutkin työpaikalle vievän linja-auton liikeradat. Ensimmäisellä kerralla ei kuski meinannut uskoa silmiään, kun törrötin tien poskessa kättäni huitoen. Ilmeisesti meidän kylältä ei juuri kuljeta tuolla bussilla. Toisena päivänä kuski sitten jo odotti mua, kun viime tipassa juoksin bussiin autoja väistellen... Joten hyvä on palvelu. Palvelu taitaa olla huippua mm. siksi, että bussi ei ole mikään julkinen nysse vaan meitin työpaikan tarjoama. Yksi kyyti aamulla töihin päin ja yksi iltapäivällä kotio. Loistavaa! Tosin se kiertää kaikki kylät mennen tullen, joten matkaan menee melko reilusti aikaa...

Tämä on myös erittäin mukavaa, että tällainen täällä erittäin harvinainen talvipäivä tarjoillaan vapaapäivänä! Erittäin ajattelevaista! Ja huomenna sitten bussilla töihin. Nyt mä keskityn suomalaiseen tapaan juomaan kaakaota kylmänä talvipäivänä. Kaakao tosin on saksalaista luomuchilikaakaota ja juoma on voimistettu italialaisella ramazottilla - näin tämä eurooppalaisuus vaivihkaa hiipii elämääni. Touko makaa reporankana matolla. Se varmaan näkee unta kuinka se juoksi lujaa lumessa, jalat ainakin vatkaavat. Sillä onkin harmillisesti etutassuissa turhan pitkä karva, kun kertyi ihan hirmu isot paakut tuota nuoskalunta... Ja sit oli kävely tosi hassun näköstä!

Via Sara - sama näky ilman lunta osassa SIESTA
Lumiukko on meidän omassa pihassa.

Lisanzan keskusaukio...



Via della Torre

Lago Maggiore
Meidän piha. Meillä on semmonen kauko-ohjattava portti autoille. Ja nyt kun sataa lunta se on melkeen koko ajan auki, kun sitä aukipitävään sensoriin osuu aina joku lumihiutale!!Joka kylällä on oma kirkko - niin meilläkin!

Ja Touko poseeraa meidän kylän linnan edustalla.