Syksy alkaa täälläkin värjäämään pikkuhiljaa maisemaa. Villiviinit ovat vähän punertavia siellä täällä ja tänä aamuna huomattiin aamulenkillä muutamia keltaisia lehtiä. Ilmassa käy iltaisin sellainen hieman freesimpi tuulahdus. Mutta sen tämä jatkuva kuumuus tekee, että kun yhtäkkiä sateisen yön jälkeen lämpömittari (vihdoin) näyttää 19 astetta, tuntuukin jo kauheen kylmältä. Sitten äkkiä pitkähihainen paita päälle ja lounaaseen mennessä taas onkin niin kuuma että ei mitään rajaa.
Ja siitä syksytä huomaan, että olen tainnut asua uudessa kodissani jo puolitoista kuukautta laittamatta lupaamiani kuvia (ei mulla tosin ole mitään vuokrasopimustakaan saati sitten olisin maksanut mitään vuokria. Joten ehkä lähinnä luulen asuvani siellä). Kun kuvia nyt jo ympäri maailmaa penätään, niin ehkä on jo korkea aika lunastaa lupaus.
Eli uusi koti kullan kallis. Korkeammalla kuin edellinen maantasalla ollut kämppä, mikä toivottavasti johtaa talvisaikaan vähemmän viileään lattiaan, vähemmän tärisevään koiraan ja myös pienempään kaasulaskuun. Läpivedon saan aikaiseksi loistavasti oven ja kuuden ikkunan avulla, joten kuuluisaa “muffaa” toivon olevan vähemmän. Jolloin myös tuoksu voisi olla kodissa raikkaampi. Ja allergisoituminen kauempana. Mitä muuta? Ai niin, tietty vierashuone, jota myös tällä hetkellä tietokonehuoneeksi voisi kutsua. Koska naapurista nappaamani nettisignaali on muuten liian heiveröinen. Blaah. Mutta tähän on tulollaan muutos, ehkä lähiaikoina. Italialaisittain.
Asuntojen sisustaminen on täällä kans aika hauskaa. Muutaman nojatuolin olen hankkinut käytettyinä, työpaikalta lähteviltä ihmisiltä. Sohvan melkein sain lainaan, mutta sohva ei pitänyt Toukosta. Eikä sohvan omistajakaan. Mutta kohta K muuttaa asuntoon missä on 4 ylimääräistä sohvaa, joten sieltä sitten liikenee. Ja vaatekaappi kuuluikin kalustukseen, kun löytyi jostain talon uumenista. Sellainen vanha ja hieno – kuin sattukin. Yleensähän asunnot vuokrataan täällä tyhjinä. Siis todellakin ilman edes keittiöin pesuallasta. Mutta sain sovittua juuri rempattuun uuteen asuntooni vuokrasoppariin kuuluvan keittiön. Joten asiat järjestyvät pikkuhiljaa. Ja pala palalta. Huomaamattaan sitä alkaa sitten nauttimaan entistä enemmän elämän pienistä asioista.
Ja siitä syksytä huomaan, että olen tainnut asua uudessa kodissani jo puolitoista kuukautta laittamatta lupaamiani kuvia (ei mulla tosin ole mitään vuokrasopimustakaan saati sitten olisin maksanut mitään vuokria. Joten ehkä lähinnä luulen asuvani siellä). Kun kuvia nyt jo ympäri maailmaa penätään, niin ehkä on jo korkea aika lunastaa lupaus.
Eli uusi koti kullan kallis. Korkeammalla kuin edellinen maantasalla ollut kämppä, mikä toivottavasti johtaa talvisaikaan vähemmän viileään lattiaan, vähemmän tärisevään koiraan ja myös pienempään kaasulaskuun. Läpivedon saan aikaiseksi loistavasti oven ja kuuden ikkunan avulla, joten kuuluisaa “muffaa” toivon olevan vähemmän. Jolloin myös tuoksu voisi olla kodissa raikkaampi. Ja allergisoituminen kauempana. Mitä muuta? Ai niin, tietty vierashuone, jota myös tällä hetkellä tietokonehuoneeksi voisi kutsua. Koska naapurista nappaamani nettisignaali on muuten liian heiveröinen. Blaah. Mutta tähän on tulollaan muutos, ehkä lähiaikoina. Italialaisittain.
Asuntojen sisustaminen on täällä kans aika hauskaa. Muutaman nojatuolin olen hankkinut käytettyinä, työpaikalta lähteviltä ihmisiltä. Sohvan melkein sain lainaan, mutta sohva ei pitänyt Toukosta. Eikä sohvan omistajakaan. Mutta kohta K muuttaa asuntoon missä on 4 ylimääräistä sohvaa, joten sieltä sitten liikenee. Ja vaatekaappi kuuluikin kalustukseen, kun löytyi jostain talon uumenista. Sellainen vanha ja hieno – kuin sattukin. Yleensähän asunnot vuokrataan täällä tyhjinä. Siis todellakin ilman edes keittiöin pesuallasta. Mutta sain sovittua juuri rempattuun uuteen asuntooni vuokrasoppariin kuuluvan keittiön. Joten asiat järjestyvät pikkuhiljaa. Ja pala palalta. Huomaamattaan sitä alkaa sitten nauttimaan entistä enemmän elämän pienistä asioista.
Siellä ne on ne mun ikkunat.
Joista osa tarjoaa näkymän tuonne.
Ja osa tänne. Mitkä ovat osa suurta voittoa, sillä edellisessä kodissa ei voinut katsella ulos ikkunoista... MUTTA on joillain kavereilla näköalanaan Monte Rosakin, heidän kanssaan mun on turha yrittää kilpailla... Mutta kuvassa näkyvää rinnettä ylöskiipeäviä lentokoneita näkee monia päivässä!
Kylällä on tällaista.
Ja kans tommosta
Ja semmostakin. Kuvassa myös mun koti.
Meillä on kirkkokin. Niinkuin joka kylällä. Kello lyö puolen tunnin välein.
2 kommenttia:
Sillä on ruusupuska ikkunan alla! Ja puskan takana punanen vespa! Cool. Kiva kun laitoit kuvia, kertakaikkisen kivan näköset kortteerit sulla.
Moroooo!
Hienolta näyttää ja onneksi sulla on tiskiallaskin. Vautsi mitä eroja vuokrakämpissä on noin niinkuin Suomeen verrattuna. Ranskassa tais kyllä olla perusvehkeet, mutta ei aina huonekaluja.
Halauksii!
Lähetä kommentti