Se on melkoista taidetta. Se kastanjan keruu. Nyt on jälleen tämä aika vuodesta ja metsät pullottavat niitä pikkusiilejä, joiden kätköissä piilee kastanja jos toinenkin. Taide piilee siinä, että kuinka vähän saakaan tuotua madonsyömiä kotiin. Kiiltäväinen ja puhdas yksilö on melko varma valinta. Mutta siinäkin saattaa mato piillä. Joissakin yksilöissä on hienosti valoa taittava nukka pinnassa. Vai onko se homekasvusto... Hmmm... Joten eipä aikaakaan kun pieni kastanjankerääjä intoutuu niiden polulla kellottavien kastanjoiden lisäksi tutkimaan mitä pikkusiileissä on sisällä. Ja se tekee ajan myötä melko kutaa sormille. Isoin mietelmä ehkä tältä päivältä on se, että kastajankeruu, kuten suppilovahveroidenkin, kannattaa keskeyttää siinä vaiheessa kun alkaa miettimään taskulampun esille ottoa. Silloin on aika mennä kotiin, jos vielä löytää, ja tulla uudestaan vaikka huomenna.
Kotona voikin sitten laittaa kattilan porisemaan ja koittaa malttaa odottaa sen verran, että herkku on valmista! Ohjeen löysin ihme kyllä täältä, oho! Onneksi löytyy valkoviiniä kaapista.
Ai että, toinen juttu minkä kanssa oon puuhaillut on noi viikunat! Eilen väkräsin hilloa niistä ja ai juku kun tulikin hyvää parmesaanin siivun päällä maisteltuna. En tiedä kumpi on parempaa, eilinen viikunahillo vaiko aiempi päärynähilloni, dolce e piccante. Niitä pitää syödä siis vuoronperään! Viikunoista koitan tehdä myös likööriä. Täällä kun lähikauppa myy alkoholipuuroa, eli suomalaisittain puhdasta alkohoolia. Siihen koitan nyt uuttaa viikunain makuosaset. Saa nähdä kuin käypi. Viime viikolla kuulin, että puolalaiset "uuttavat likööriä" (lue: tekevät viinaa) marjojen lisäksi perunoista ja riisistä. En ajatellut laajentaa testailujani ihan sinne asti kuitenkaan.
2 kommenttia:
Vau mikä saalis! Et kai sinä sellaisian hulluja tunne jotka taskulampun valossa sieniä keräilisivät?
En tietenkaan tunne - mista sinulle sellainen tuli mieleen??!?!?
Lähetä kommentti