Pianopianopiano

Jipiii! Tää olis onnellinen pianon omistaja! Nojoo, taidanpa olla ollut jo monen monta vuotta, mutta kun se piano on nököttänyt siellä Pohjolassa, niin ei ole vaan täällä puolen Alppia tuntunut siltä.

Hyvin piilossa pitämäni pianokuume oli ihan kivasti hallinnassa reilun puolitoista vuotta vain satunnaisesti pahemmaksi ärtyen. Jopas sitten sattui että kaverini myi meidän työpaikan superjoka-asiansähköpostilistan kautta kitaraansa. Vastasin tikkana "Minä tahon!" edes vilkaisematta millainen kitara se oliskaan. Ja niin kannoin jo seuraavana aamuna perusklassisen kitaran autooni - se on uskomatonta kuinka paljon täällä ihmisten välillä liikkuu tarpeetonta tavaraa, supersiististä kitarasta kantopussissa maksoin vain parikymppiä. Kuten myös niistä lähes uusista laskettelusuksista... Upeaa on toki se, että edes jotkut tajuavat tarjota itselleen tarpeettomia hyödykkeitä eteenpäin, mutta kuinka paljon sitä tavaraa on, se välillä hämmästyttää. Mutta onhan se varmaan hyvä että eurooppalaisten veronmaksajien raha kiertää käytössä...

Ja siitä kitarasta se roihahti ilmiliekkiin se pianokuume! Voi pahusta! Ensi alkuun tosin kompastuin jos jonkinlaiseen probleemiin - digipiano, sähköpiano, keikkapiano, kosketinsoitin, syntikka... MITÄ!!!??? En tiennytkään että pianoista on tullut tiedettä. Tai siis elektroniikkaa. Jota ei ihan tuosta vain todellakaan tajua. Tietysti jos ostaa vanhan mallisen pianon eli sen parhaan mallin: akustisen. Sitten tajuaa. Mutta kun. Joskus tulee eteen se hetki jolloin piano täytynee siirtää. Silloin ei houkuttele omata useamman sadan kilon lohkaretta tällä puolen Eurooppaa. Varsinkin kun semmoisen halutessaan olisi voinut kuljettaa tänne Suomesta. Jotain muuta on siis löydettävä. Lusikka kauniiseen käteen ja opiskelemaan. Monta polyfoniaa tulisi olla? Entä kosketinta? Se on helppo - piano on piano, joten 88! Phew. Ja kosketus, mistäs tämän sitten tietää??? Entä soundi? Useita ja taas useita sivuja selattuani aloin ymmärtämään jotain. Lähinnä kovasti sen, että makuasioita on kovin monia! Luin ja luin arvosteluja, vinkkejä ja ehdotuksia. On Yamahaa (italiaksi lausuttuna Yamaka), Casioo ("kasikyt luvun koskettimet" leima otsassaan edelleen), Kawaita, Rolandii, Korgii ja mitä vielä... Helpointa olisi mennä pianokauppaan! Mutta niitähän ei täällä maalla ole ihan joka mutkassa, joten jatkoin lukemista. Matkan varrella löysin etsimäni jo muutamaan kertaan ja jollain konstilla ne ammuttiin alas oksalta tuhannen kappaleiksi. Lopulta silmäni osuivat pieneen, näppärään ja laadukkaaseen. Kaikki samassa paketissa. Paketista jää ulos vain suuri koko ja paino. Mikä tietysti vaikuttaa lopulliseen äänen laatuun - tämän haitan siis otan tietoisesti. Etenkin kun sain Saksan Musakaupasta vastauksen, että pianon saa paloihin ja saa kuljetettua henkilöautolla.

Kova työ tuotti tulosta myös toisaalla - löysin Musakaupan vain tunnin ajomatkan päästä. Lähempää löytyy toki musakauppoja, mutta tämä Kauppa omaa suuren pianovalikoiman testattavaksi. Kauppalista kassissani sinne ajelin ja kosketus ja ääni olivat kohdillaan! Toisin kuin kokeilemassani Kawain kalliimmassa pianossa. Tai siinä Yamahassa, joka oli ihan kiva, mutta soundi ei ollut niinkään hyvä. Ikäväkseni heillä ei ollut minun pianoani varastossa, mutta sen pitäisi tulla minulle kotiinkuljetettuna ja koottuna viikon sisällä. Vielä olen juuri ja juuri malttanut odottaa...

Yksityiskohdista kiinnostuneille nimi tarkasti ottaen onpi Roland F110 SB

Ai joo, hivenen huvittava yksityiskohta on se, että valmistaja antaa pianon hankkijalle lahjaksi pianotuolin. Joten ei kande ostaa pianotuolia erikseen kun ostaa pianon. Mutta lahjatuolin saadakseen on kirjattava hankkimansa pianon sarjanumerotiedot valmistajan sivuille. Ja tämähän onnistuu vasta kun piano on kotona. Ilman tuolia. Kun piano rekisteröity valmistajan sivuille, menee ehkä vaan pari viikkoa niin jo saattavat lähettää lahjatuolin tulemaan.

Ja sitten vielä: Tämän uuden pianon hankinnan vuoksi on aiempi pianoni (pieni, kiva akustinen) tarjolla hyvään kotiin. Pianon tämän hetkinen sijanti on Pirkkala, sieltä sen saisi käydä noutamassa - kaikki tarjoukset otetaan huomioon!

TOO: Nespole

Ruokalassa tulee joskus edelleen vastaan uusia ihmeitä. Tänään hämmästytti semmonen kun "nespola". Kuulemma juurikin tämän kauden hedelmä. Netti kertoo, että latinaksi se onpi Eriobotrya japonica, englanniksi "loquat", joskus myös "medlar" tai "Japanese medlar". Suomalaista nimeä ei löytnyt... Sitä tuotetaan eniten Japanissa, mutta myös täällä Italiassa ja muissa Vä.
Hedelmä kannattaa ensin kuoria, koska kuori on paikallisen kakin tapaan tosi kitkerä (taitaa olla tanniininen). Hedelmäliha on makea ja maukas, keskellä ruskea, melko iso, sileä siemen (työtä on siis reilusti syötävään määrään verrattuna).

Kuvat ovat täältä. Kun en ole vielä nähnyt ko. puuta...

Oppivainen on

Päivän hymyannos:
Simon's Sister's Dog 'Fed Up'
RSPCA

Canile

Ja niin aika vierähtää ilman blokitekstejä. Korkea aika siis jälleen kertoilla juttuja. Tämä saksaksi eteeni tullut teksti on ollut käännöksen alla jo jonkin aikaa. Joten aloitan siitä. Olen jo aiemmin valitellut paikallisesta eläinten kohtelusta, mutta helppoa luettavaa tämä ei ole.

"Italia – maanpäällinen helvetti koirille!

TASSO tukee ETN:n protestia Italian koiraleirejä vastaan.

Italiassa satojatuhansia koiria elää ala-arvoista elämää ‘Canileissa”, italialaisissa koiratarhoissa, joissa olosuhteet ovat katastrofaaliset ja toivoa paremmasta ei ole. Koirat kärsivät hoitamattomista haavoista ja sairauksista. Ja ne ahdetaan häkkeihin, joiden pohjana on paljas betoni. Hoitoa, huomiota tai lenkkeilyä ei ole. He elävät jätteillä, ainoastaan tuottaakseen voittoa. Sillä koiratarhojen pidosta on tehty tuottoisaa liiketoimintaa. Näiden väärinkäytösten lopettamiseksi ETN (Europäischer Tier- und Naturschutz e.V.) kehottaa boikotoimaan italialaisia tuotteita ja välttämään lomailua Italiassa kunnes koirien kohtelu on inhimillistä.

“Koiratarhat ovat koirahelvettejä: elinolot ovat täysin toivottomat” kuvailee italialaisia koiraleirejä Wolfgang Stephanow, ETN:n presidentti, joka vieraili Italiassa joulukuussa 2009. “Kuolema on näille täyteen ahdetuissa koirasuojissa eläville koirille pelastus. Kennelinpitäjät rikastuvat pitämällä koiria ala-arvoisissa oloissa. Italian kaltaisen kulttuurivaltion ei tulisi hyväksyä tällaista häpeällistä käytöstä vaan Italian tulisi kieltää tämä brutaali bisnes välittömästi.”

Italiassa on toki jo vuodesta 1991 ollut eläinsuojelulaki, joka kieltää löytöeläinten tappamisen. Kunnat alkoivat hukkua koiriin ja löytökoirien hoito uskottiin yksityisille yrityksille kuluja vastaan – ja näin saatiin aikaan kannattava bisnes. Paikan ylläpitäjä kun saa 0.8-1 euroa päivässä eläintä kohti. Kannattavaa, sillä koirat pidetään vain juuri ja juuri elossa. Voiton kasvattamiseksi lähes kaikki eläinhoitoloiden pitäjät ylittävät valtion tasolla säädetyn 200 koiran rajan. Joissakin eläinsuojissa on reilusti yli 1000, joissakin jopa 2000 koiraa. Kontrollin puuttuessa koirat saattavat lojua kennelissä kuolleina päiviä, joskus jopa viikkokausia, minä aikana ylläpitäjä saa valtiolta yhä korvausta kyseisestä koirasta. Ruokakustannusten minimoimiseksi kuolleet eläimet käytetään ruuaksi. Sen sijaan, että koiria annettaisiin koirarakkaille ihmisille, koirien annetaan eläinsuojissa myös lisääntyä keskenään tulojen lisäämiseksi.

”Pyydän teitä protestoimaan allekirjoituksellanne, jotta koirien helvetillinen elämä Italiassa saataisiin lopetettua” Philip McCreight ”Tierfrende” organisaatiosta kehottaa. Kun 10 000 allekirjoitusta on kasassa, protesti toimitetaan Italian hallitukselle."

p.s. Italian suurlähettiläs on vastannut ETN:n lähettämään kirjeeseen ja antanut näin kirjeitse ensimmäisen virallisen reaktion Italia kampanjaan. Tämä osoittaa, että kampanja kantaa hedelmää ja vaatimukset otetaan vakavasti. Suurlähettiläs myöntää kirjeessään heikkouksien ja epäonnistumisten olemassaolon. Hän vahvisti, että nykyisiä sääntöjä ei noudateta kaikkialla ja paikoin lain vaatimuksia ei täytetä.

Pisa

Suomalaisten koululaisten hyva menestys pohdituttaa kovin monia kohtaamiani ihmisia. Minulta kyselevat etta mita kummaa siella suomalaisessa koulussa oikein tapahtuu. Enhan mina siita paljoa tieda... Mukavaa, etta Suomi on maailmankartalla tammoisen asian puitteissa. Toinen kiva asia lienee se, etta meilla on kuulemma pisimmat palindromit. Ja vaittavat etta puhumme omituista salakielelta muutenkin - koodi on kuulemma mahdoton purkaa. Kuten etta pistamme paljon vokaaleja peratysten (haayoaie - haastavahko ilman aeaekkoesiae, hehe).

Eli siis BBC:n uutisissa oli juurikin aiheesta PISA puhetta:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/programmes/world_news_america/8601207.stm

Oopperaa!

Voi mahoton kun oli upea kokemus! Todellakaan eivät oopperakokemukseni ole vielä kovin moninaiset, kun leuka ihan meinaa loksahtaa auki hämmästyksestä. Pitkäperjantaina oltiin katsomassa Wagnerin Tannhäuser. Valmistautumisemme sisälsi synopsiksen lukua ja libreton silmäilyä, joten estradille luotu toteutus tuli täytenä yllätyksenä (toisin kuin tietysti kaikille muille katsojille…). Lavalla oli upea, moderni show, joka antoi orkesterille, musiikille ja esiintyjille oopperan ansaitseman tilan. Todella hieno! Omia kuvia ei saanut ottaa lainkaan, joten oheiset kuvat on haettu Teatro alla Scalan sivuilta.

Tarina alkaa siihen malliin, että Tannhäuser on Venusvuorella Venuksen kanssa. Mitä ikinä tästä voikaan päätellä, niin laitetaan se muutamaan potenssiin ja päästään lähelle toteutusta. Oli likialastomia ihmisiä trapetseilla, isoilla valkokankailla, tanssimassa, uimassa, kankaassa roikkumassa – nymfejä, bakkantteja, seireenejä, patsaita. Ja keskellä lavaa SUUREN suuri käsi, jonka ääriviivoja piirtyi valkokankaalle musiikin edetessä. Tästä kaikesta katsojalle tuli pikku hiljaa selväksi, että Tannhäuser ikävöi pois Venusvuorelta. Hän kaipasi vihreää ruohoa ja kirkonkelloja. Ei auttanut vaikka Venus kuinka häntä ympäripuhui jäämään. Niinpä Venusvuori häviää Tannhäuserin ympäriltä. Hän löytää itsensä laaksosta, missä kaikuu paimenen ylistys keväälle. Roomaan matkaavat pyhiinvaeltajat kulkevat ohi ja pianaikaa paikalle tupsahtaa kreivi Hermannin (landgrave) metsästysseurue, jonka joukossa on minnesinger Wolfram von Eschenbach. Nämä kutsuvat Tannhäuserin Wartburgiin, jossa Hermannin sukulaistyttö Elisabeth tuomaroi laulukilpailua. Tannhäuser meinasi kyllä lähteä pyhiinvaeltajien matkaan, mutta Elisabeth vei kuitenkin voitin, etenkin kun ystävät kertoivat hänen kaivanneen Tannhäuseria.

Toisessa näytöksessä ollaan Wartburgissa, suuressa hallissa. Elisabethin ja Tannhäuserin sydämet ovat pakahtua rakkaudesta heidän kohdatessaan piiiiiitkästä aikaa. Wolfram tietysti on myös rakastunut tyttöön, mutta hokaa, että taitaa olla turha toivo. Halliin saapuu valtava joukko vieraita seuraamaan laulukisaa. Lopulta kreivi julistaa kisan teeman, Rakkaus. Ja pääpalkintona on sukulaistytön, Elisabethin, käsi. Ymmärtääkseni merkityksessä ‘morsian’. Wolfram laulaa ekana, rakkaudesta puhtaimmillaan. Yleisö tykkää kovasti, niinpä Tannhäuser pyrkii vastaamaan haasteeseen laulamalla aistillisesta rakkaudesta. Tämä sotii vahvasti minnesingerien maailmankatsomusta vastaan ja Biterolf vastaa lauluun kehumalla hienostunutta, kohteliasta, eleganttia rakkautta. Tannhäuser ei muuta mieltään vaan ennemminkin lisää vaan vettä myllyyn ja sotahan siitä nousee. Lopulta Tannhäuser tajuaa ylittäneensä siveellisyyden rajat pahan kerran ja päättää lähteä pyhiinvaellusmatkalle Roomaan. Pyytämään anteeksiantoa paavilta.

Ja tämä laulukilpailu on toteutettu lavalle hyvinkin runsaasti Bollywood-tyyppisesti. Tanssijamiehillä on päällään pinkki maastokuvioinen puku ja katsomon miehillä kaulassaan hawai-lei, jossa on valot… Tanssikuviot ovat melko kaukana 1800-luvun alusta ja The Käsi kulkee mukana menossa moninaisesti.
Kolmas näytös, ollaan Wartburgin lähellä, laaksossa. Elisabeth on lavan keskellä, roikkumassa katosta ja hän rukoilee ja itkee, että Tannhäuser olisi turvassa ja kyyneleet valuvat järveksi. Pyhiinvaeltajat palaavat, mutta Tannhäuser ei ole heidän joukossaan. Elisabeth palaa linnaan eikä huoli Wolframia saatille ja Wolfram laulaa näin ollen ylistyksen iltatähdelle. Riutunut Tannhäuser ilmaantuu ja pyytää Wolframia opastamaan hänet takaisin Venusvuorelle. Paavi nimittäin epäsi häneltä synninpäästön ja näin ollen kaikki toivo on mennyttä. Tällä välin Elisabeth on kuollut suruun ja hautajaissaattue saapuu paikalle. Tannhäuser kuolee hänen arkkunsa päälle rukoillessaan. Aamu alkaa valjeta ja nuoret pyhiinvaeltajat kulkevat ohi. Tuoden sanomaa, että Tannhäuserin synnit ovat anteeksiannetut.Ikävä kyllä paikkoja La Scalan parvekkeella täytyy tällä kertaa moittia. Kolmannen kerroksen parvekkeelle numero 5 meitä oli tungettu neljä naista samaan koppiin. Mistä kaksi näki hyvin ja kaksi muuta kärsivät mistä lie virheasennoista. Ergonomisuudesta ei puhettakaan. Tunnelmaa tietysti paransi entisestään koppikavereidemme kireät välit – heillä lie ollut kina jo vuosikaudet, sen verran happamina rouvat olivat. Mutta nämä seikat eivät päässeet pilaamaan tunnelmaa kokonaan vaan hieno oli ooppera! Orkesteria johti moitteetta Zubin Mehta ja kolmannen näytöksen alussa rupesivat johtaja orkestereineen olemaan jo melko huvittuneessa tilassa. Onhan tuossa soittoa yhteensä 3 h 15 min… Ai niin, harpisti ja hänen erinomaisuutensa pitää mainita eriksensä. Hyvä oli!

Opi italiaa

Erittäin hyödyllisiä sanontoja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nuo suomesta käännetyt tosin uppoavat väestöön yhtä huonosti kuin englantiversiot M. Nykäsen kuolemattomista lausahduksista.

* Siamo alla frutta!
Tämä on niinku että ollaan ihan lopussa, mitään ei ole enää tehtävissä (koska ne hedelmät tulee ihan viimeksi aterialla).

* Sei un carciofo!
* Sei un salame!
* Sei un baccala!
Yhteinen käännös kaikille = Olet tyhmä.
(carciofo = artisokka, baccala = turska)

* C’entra come i cavoli a merenda.
Tämän voi lausahtaa asiaan missä ei ole mitään järkeä
(tulee kuin kaali välipalaksi)

* Il cacio sui maccheroni!
Maailman paras asia voidaan kuvailla näin.
(juustoa makaronin päällä...)

* In bocca al lupo!
Onnea matkaan!
(suden suuhun...)

* La vita è il tempo migliore di uomo.
"Elämä on ihmisen parasta aikaa"

* Ha partito come una lepre marrone alla zolla
"Lähti kuin rusakko mättäältä"

* Qui è un cane sepolto.
"Tässä on koira haudattuna"

* Tu sei un vecchio pantaloni di fraca di betulla
"Sinä senkin vanha vihtahousu"

* Ha partito lesto come il custode al ghiacciato tetto di lamiera
"Lähti liukkaasti kuin talonmies jäiseltä peltikatolta"